sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vanhoja, osa 4. Pipareita, pikasurautuksia ja joulupukin kiireapua

Ostin viime vuoden lopulla uuden saumurin, Brother 3034d. Ompelukset rajoittuivat hyvin nopeiksi surautteluiksi ja koneen säätöjen kanssa opetteluiksi. Hyvä kone, ei ole paljoa tarvinnut säätöjen kanssa takuta, toisin kuin vanhassa. RIP Eva saumuri.
 
Ennen joulua piti tilata joulukortit ja valokuvakortteja varten tehdä jotkut kivat vaatteet, joissa lapset voisivat olla joulunakin. Ihastuin Piparipari-joustofroteeseen, jota tilasin molempien jouluasuja varten. Tytön mekko on Ottobren Lil´ Darlin paidan kaavasta muokattuna, koossa 92 cm (lehti 4/13). Pojan haalari Nukkumatti koossa 62 cm (lehti 6/12). Mekko toivottavasti mahtuu vielä ensi joulunakin. Nämä kankaat ovat niin ihanan tuntuisia, että olisi ihana pitää niitä muulloinkin...
 
Kuvien otto ei sujunut kuin elokuvissa. Haasteena oli saada molemmat tyytyväisiksi. Hymyä ei liiemmälti irronnut, mutta tilanteen positiivinen puoli oli se, ettei kumpikaan itkenyt kuvissa.
 
 
 
Pidin viime vuoden lopulla ensimmäiset Nosh-kotikutsut. Olin jostain blogista saanut idean, että annoin jokaiselle vieraalle lahjaksi Noshin trikoista ommellut hernepussit lapsille kotiin viemisiksi. Noshin luomupuuvillat ovat lähellä sydäntäni, mahtavia kankaita. Niitä onkin kertynyt hyllyyn jonkin verran. Merenneidot ja sukellusveneet - flikkaasia ja poikaasia. Hernepussien tetramalli Hääräämö-blogista.


Joulun lähestyessä laitoin pipo- ja huivitehtaan käyntiin. 3 pipoa puutarhapiilo-kankaasta: 1 itselle, 1 serkulle ja 1 luovuushaastekaverille (tämähän oli varsinainen luovuusnäyte). Pehemiän pallojerseystä huivi itselle ja Eurokankaan neuloksesta serkulle. Miksi, oi miksi en tilannut tätä puutarhapiiloa enemmän?



EK:n pallojerseystä kummitytöille pipot.

 
Puuvillaviskoosineuloksesta pipo ja EK:n palaneuloksesta huivi kummitytölle.  


Serkun tytöille huivit EK:n palalaarin neuloksia, samoin seeprakuviollinen. Perhoskuviopipo H&M:n mekosta, jonka olin ostanut alerekistä joskus aiemmin. Mekkohan ei ollut lähelläkään minun kokoani, mutta pidin kankaan kuviosta, joten ostin sen.


Serkun pojille/ kummipojalle Noshin sukellusvenepipot ja Ahkeraliisan kankaasta dinopipo.


Pienimmälle kummitytölle ompelin tällaisen tarkkuusheittopelin. Numerot on applikoitu, renkaat tein erivärisillä ompelulangoilla kokeillen koneen erilaisia koristeompeleita. Kankaat olivat omista varastoista. Hernepussit heittovälineiksi. Kovasti olivat jouluna kummityttö ja muut lapset peliä pelailleet ja lasten mentyä nukkumaan, olivat aikuiset jatkaneet :)
 
Tällaisen voisi tehdä kotiinkin.



1 kommentti:

  1. Voi tuo Puutarhapiilo on kyllä ihanaa!

    Kiitos hernepusseista. Meillä niillä leikitäänkin, mutta joka ilta pojat asettelevat huolellisesti ne rakkaimpien unilelujensa tyynyiksi.

    Meillekin muuten teit pipot. Erityisesti keskimmäinen tykkää kovasti "huujasta dinopiposta".

    VastaaPoista