sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ompeluhaaste: Haasta itsesi

Olen innostunut, kun käsityöt ovat nykyään muotia. Lähes koko ikäni olen ollut niitä harvoja omassa ikäryhmässä, joka on ollut kiinnostunut käsitöistä. "Uusi" ilmiö ovat sosiaalisen median käsityöryhmät.. niitä siis seuraan suurella hämmästyksellä. Suuresti ihastuttaa, mutta joskus myös pienesti vihastuttaa. Vertaistukea, inspiraatiota, kannustusta, neuvoja ja ohjeita on saatavilla nopeasti. Sen pienoisen ärtymyksen nostaa välillä pintaan se, että nykytrendi näyttää olevan, ettei mitään tietoa (esim. kaavojen etsimistä) kannata etsiä itse, vaan laitetaan kysymys ilmoille: "Mistä löytyy housun kaavat?" ja jo on kymmenen innokasta tekemässä työn puolestasi. Tästä ei pidä nyt kenenkään vetää hernettä nenäänsä. Taidan vain itse olla kolmekymppisenä pudonnut tästä junasta, kun omasta mielestäni mielenkiintoinen vaihe uutta työtä aloittaessa on juurikin se sopivan kaavan metsästäminen.
 
Olen seurannut sivusta SaVaWay-ompeluhaasteita. Ja toivonut ehtiväni itsekin joskus osallistumaan. Pari kertaa osallistuin mieheni innostamana - hän hoiti lapset nukkumaan.  Ensimmäisessä liikuttiin teemalla Movember. Tein oman movemberini - irkkuviikset. Oikeasti en oikein pidä viiksistä, mutta toisaalta niissä on jotain tosi söpöä. Kangas tähän pipoon on vanhan takin irtovuori, jota en oikeastaan ollenkaan käyttänyt. Se on tosi ohutta fleeceä. Tämän talven pikkupakkasille ollut oikein oiva valinta. Tässä työssä nyt ei oikeastaan ollut mitään haastetta, jos teknistä toteutusta ajattelee. Mutta pääsinpä ompelemaan ja osallistumaan. Viikset applikoitu, oranssi trikoo kiinnitetty ennen ompelua liimaharsolla kiinni.

Ensimmäisen haasteen jälkeen oli helpompi lähteä mukaan toiseen. Vieläpä, kun teemana oli ylläripaketti. Ylläripaketin sai tällä kerralla tilata Mussukoilta. Sormet syyhyten sai odotella aamua, jolloin paketin sai avata. Sieltä paljastui vihreää tähtitrikoota. Täydellinen ajoitus kerrankin. Neiti S:n tanssiesityksessä toivottiin lapsille teemaväriksi vihreää. Olin jo kääntänyt kangasvuoret ylösalaisin, mutta sellaista jouluista vihreää ei tietenkään löytynyt - enkä viitsinyt lähteä tällä kertaa ostamaankaan. Kangas pesukoneeseen ja pannuhuoneeseen kuivumaan, että ehtisi ajoissa kuivua illaksi.
 
Ensimmäinen haastava tilanne oli keksiä malli, johon kangaspala riittäisi. Varastoissani ei ollut mitään sopivaa yksiväristä, enkä halunnut yhdistää siihen punaista tai harmaata peläten liian jouluista ulkonäköä. Halusin yksinkertaista, mutta sellaista, jossa on jotain. Viime vuoden Ottobressa oli jäänyt huomaamatta Talvikki-kaava, jossa malli ei kankaan takia ollut oikein päässyt oikeuksiinsa. Tähänkin työhön olisin halunnut kaarrokkeen ja hihansuut yksivärisellä, mutta sitä sopivaa ei siis omasta kaapista löytynyt. Toinen hyvä ylläri, kangasvarastojen kätköistä suoraan syliini putosi juuri sopivan sävyistä resoria 10 cm levyinen pala. Wuhuu.
 
Haasteessa ompeluaikaa oli kaksi tuntia. Aika kauan meni leikkausvaiheeseen, kun sai tosissaan miettiä, miten kankaan saa riittämään niin, että tähdet ovat joka paikassa oikeaan suuntaan. Ompelu sujui ja eteni moitteetta, mutta en silti saanut kahta tuntia riittämään. Mekko valmistui 1,5 h myöhässä, vaikka on ihan yksinkertainen ja työ sujui mukavasti. Nyt on leidillä mekko, millä esiintyä.
Kaava: Talvikki, Ottobre 6/12
Koko: 86 cm
Kangas: Raitatähdet jersey
 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Blogihiljaisuuden syy

 
Taas on pässyt tovi vierähtämään viimeisestä postauksesta. Uskokaa tai älkää, mutta käsitöitä olen ehtinyt tekemään. Meille syntyi loppukesästä ihana pieni pojanpallero, Neiti S:n pikkuveli. Tyytyväinen ja rauhallinen kuin mikä, isäänsä tullut. Lapsukaisten ikäero on puolitoista vuotta, joten kyllä tässä päivisin tuntee tekevänsä koko ajan jotain.
 
Ennen Jannu S:n syntymää oli jossain lehdessä tehty kansallispukukankaasta lapsen puku. Siitä inspiroituneena päätin tekeväni samankaltaisen. Tilasin Vuorelmalta Etelä-Pohjanmaan pukukangasta 30 cm palan. Halusin pukuun kuitenkin oikean tyyliset kaulukset ja kaksirivisen napituksen sekä pisteenä i:n päälle helavyön. Kansallispukukankaan riittävyys meni aika tiukille..siltä olisi välttynyt, jos olisi etukäteen tarkistanut kankaan leveyden. Kukapa niitä nyt tarkistaisi? Housuosa on myös villakangasta. Liivi ja housut ovat siis ommeltu yhteen ja takana on vetoketju. Paita on erillinen alla, ja siinä on napitus edessä.  
 
 

Minäkö helluunen? Notta tuata tietysti oon.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Mekko ompeluhaasteena

Facebookissa on eri ompeluryhmissä järjestetty erilaisia ompeluhaasteita, joissa annetaan tietyt vaatimukset, joiden puitteissa tuleva ompelutyö suunnitellaan. Päätin ensimmäistä kertaa osallistua pienemmän, paikallisen ompeluryhmän ensimmäistä kertaa järjestettyyn ompeluhaasteeseen, jossa osallistumisaika oli koko päivä, eikä vain tietty kellonaika.
 
Etukäteen saatiin väriksi keltainen. Johan nyt toki se sopi minulle enemmän kuin hyvin. Keltaista löytyi kaapista aika paljon. Muitakin värejä sai käyttää, mutta keltaisen tuli olla pääväri. Kankaat sai pestä etukäteen ja kaavat piirtää etukäteen. Lauantaiaamuna, kun ompeluhaaste käynnistyi, saimme vielä kaksi lisätehtävää työhön. Työstä tuli löytyä nappi ja jotain kierrätettyä.
 
No. Minähän suuruudenhulluuksissani olin ajatellut väkertää neiti S:lle mekon ja tulokkaalle haalarin samasta keltaisesta velourista ja niihin sitten applikoidut kuvat. Siis samana päivänä. Hahhah....(tähän väliin sopisi vanhoista Pekka Puupäistä Pätkän nauru).
 
Työ aloitettiin kuvaamalla kankaat ja ompelutarvikkeet, joita työssä tultaisiin käyttämään ja lisäämällä ne facebookiin (ettei kukaan ole ottanut varaslähtöä ja aloittanut jo tekemään työtä). Kuvassa keskellä kankaat, jotka olivat varmasti tulossa työhön ja molemmilla reunoilla jos jotakin lisähärpäkettä, joista en vielä osannut päättää mikä sopisi työhön. Kierrätetty juttu vähän sekoitti hetkellisesti pasmoja. Olin ajatellut, että toinen lisätehtävistä olisi tasku.
 
                                    

Neiti S tykkää kovasti linnuista, joten halusin tehdä lintuja mekkoon. Olen ostanut joskus kaupasta sellaisen tyttöjen "puuhakirjan" jossa eri sivulle piirretään aiheen mukaisia asioita. Siellä on huippuhienoja piirroksia ja nämä linnut on matkittu sieltä, samoin puu toisesta kohdasta. Yksinkertaistin piirrosta, jotta applikoinnista ei tulisi kauhean monimutkainen. (Taas Pätkän naurua).
 
Mies lupasi lähteä neiti S:n kanssa ostoksille, jotta äiti saisi ommella rauhassa. Olin koneet laittanut valmiiksi jo edellisenä iltana ja kaikki oli muutenkin järjestyksessä ja ompelujärjestys suunniteltuna. Ompelu sujui ongelmitta ja sujuvasti. Harvoin näin. Mutta silti. S-e e-t-e-n-i n-i-i-n h-i-t-a-a-s-t-i. Mies ja lapsi palasivat shoppailukierrokseltaan oltuaan siellä hyvän aikaa, mutta minätyttö se vaan applikoin, applikoin ja applikoin. Sainpahan tehdä sitä sydämeni kyllyydestä. Ei sillä, ettenkö pitäisi siitä hommasta. Mukavaahan se on, mutta meinasi jo käydä jaksamisen päälle. Sisällä oli 25 astetta lämmintä ja tuolilla hankala istua, kun vauva jo painaa mukavasti.
 
Toiseen lintuun (kirsikkakuvioinen) tuli kangas kirpparilta ostetusta Name It:n vanhasta mekosta. Napit ovat mummuni jäämistöä, ja taisi niistäkin ainakin joku olla käytetty, kun lankoja oli jäljellä.  
 
Tässähän vierähti mukavasti koko päivä. Ei toivoakaan, että olisin ehtinyt/jaksanut vielä vauvan haalarin väkertää. Se jääköön toiseen päivään. Lopputulos: väsynyt, mutta onnellinen. Siitä tuli hyvä.

 
Malli: Speedy Girl, Ottobre Design 3/13, hihaa pidennetty
Koko: 92 cm
Materiaali: velour, trikoopaloja
Muuta: rutkasti kärsivällisyyttä ja istumalihaksia

lauantai 3. elokuuta 2013

Kesäkassivaihto 2013

Innostuin alkukesästä  ilmoittamaan itseni kesäkassivaihtoon. Ideana siis, että ringin vetäjä jakaa jokaiselle parin, jolle kesäkassi valmistetaan. Sitten itse saa taas kassin joltakin muulta.

Kesäkassi 2013 -vaihto
Aloin heti parin tiedot saatuani suunnitella hänelle kassia. Lempivärejä hänellä oli ruskea, keltainen ja valkoinen. Into piukkana löysinkin heti kankaan ja mallikin oli mietittynä kirjasta Laukkuhullun ompelukirja. Vaan sittenpä ne kankaat jäi lojumaan tuolille, eikä oikein huvittanutkaan.. jotenkin kankaan ruskea väri oli liian tumma ollakseen kesäkassi ja tehostekankaatkin näytti ihan pliisuilta. Tässä vaiheessa olin tietysti jo miettinyt ihan liian kauan ja aika alkoi olla vähissä.
 
Päätin vaihtaa mallia samaisen kirjan toiseen malliin, kääntökassiin, jota muuttelisin pikkuisen. Innokkaana kangaskauppaan etsimään kolmea erilaista kuviollista kangasta, jotka sopivat yhteen. Jepjep. Muutama tuskanhienpisara siinä tuli vuodatettua. Kivaa ruskeaa kuviollista kangasta. No ei ole. Kivaa kuviollista keltaista kangasta. Sitä ei ainakaan ole. Suhasin Eurokankaan ja Sinooperin väliä miettiessäni sopivia yhdistelmiä.
 
Päädyin sitten sellaiseen kivaan ruskeaan kuviolliseen kankaaseen, jonka mietin myös olevan aika tummaa kesäksi. Ostin kuitenkin. Keltaisen kankaan otin Sinooperista Tilda-kankaista. Punainen oli Eurokankaan pilkkukangasta (oon ostanut viimeisen vuoden aikana ihan luvattoman paljon pilkullisia kankaita). Tarvitseeko edes sanoa,  että ostin sitten omaan jemmaan sellaisen muovikassillisen kankaita. Kotona se ruskea kangas näytti yksinään hyvältä, mutta ei sopinut kokonaisuuteen. Epätoivo alkoi jo vallata mieltä. Kangaskaapille kollaamaan ja sieltä löysin kaverilta ostetun ruskean kukkakuvioisen kankaan. Muistaakseni Virosta ostettua. Tämä viimeinkin sopi ajatuksiini.
 
Kankaat leikkuuseen ja kasaukseen, siinä ei kauaa nokka tuhissut. Keltaisessa puolessa kankaassa on kiinnitettynä tukikangas. Ruskeassa puolessa kankaan alla on vanu. Hihnat mua jäi hieman harmittamaan. Ohjeessa ei ollut laitettu niihin tukikangasta, enkä sitten minäkään laittanut, että sain niitä hieman höyrytettyä tuollaisiksi vinoiksi. Aika ohuet ovat (siis kestämisen kannalta). Molemmin puolin askartelinpaskartelin napeiksi tuollaiset pienet puusydämet, jotka kiinnitin jollain juuttinarulla. Tähän sinapinkeltaiseen puoleen lisäsin rypytystä tuohon keskikohtaan.





Opin työkaverilta, miten tekstiä saa siirrettyä kankaalle kynsilakanpoistoaineen avulla, ja halusin kokeilla tätä tekniikkaa käytännössä. Tein siis vielä kolmannen kassin - puuvillakankaisen varakassin, johon siirsin tekstiä. Tätä täytyy kokeilla vielä jatkossakin ja tehdä pesukokeilut. Nyt mulla ei ole hajuakaan, kestääkö tuo teksti pesua. Koneessa oli hivenen paksu lanka ja neula, joten kassin reunat vähän rumasti rypyttyvät, mutta siinä kohdassa ei ollut aikaa ruveta niitä vaihtamaan. Lisäsin pussiin teetä - omaa lempiteetäni, jota näin myös hänen aikaisemmassa postauksessaan olevan, eli African Rooibosia (jota Mma Ramotswekin aina juo). Lisäksi laitoin salmiakkia kiperiin tilanteisiin ja nappasin lankahyllystä yhden lankakerän mukaan, koska huomasin parini olevan samanlainen "neulefriikki" kuin olen itsekin. Parini blogi löytyy täältä: http://handmadebypia.wordpress.com/2013/07/03/kesakassi-vaihdon-ihanuus-3/ 


No sitten siihen toiseen aiheeseen, eli saatuun kassiin. Eräpäivä meni, milloin kassit piti lähettää ja omaa kassiani ei ruvennut kuulumaan. Vaihdon järjestäjä laittoi viestiä, että kassi on jo matkalla - joten olin päivä päivältä huolestuneempi, kun pakettia ei alkanut kuulumaan. Meille on viimeisen vuoden aikana tullut tosi paljon muiden ihmisten postia, joita sitten olen kiikuttanut takaisin postiin tai lenkillä oikeisiin laatikoihin. Mieleen hiipi epäilys, että siellä on nyt minun kassini jollakulla muulla, joka ei jaksa sitä kiikuttaa takaisin postiin.
 
Aikani hötkyiltyäni, sain viestin, että kassi on tulossa vähän myöhässä. Ja niinhän se sitten tulikin :) Ilon päivä koitti, kuoresta paljastui juuri minun näköiseni kassi. Ai että, miten rakastankaan tällä hetkellä mustavalkoista yhdistelmää. Ja tuo violetti sopii vuoriksi niin hyvin, se kivasti pilkistää tuolta sisältä. Kiitos Sannille!

 
Kesti hetken, ennenkuin tajusin, millä kaavalla tämä on todennäköisesti toteutettu. Muovikassin kaavalla :) Ylihauska idea ja tuo sopivasti syvyyttä kassiin. Tosi hyvän mallinen! Kassi on siitä hetkestä ollut käsilaukkunani. Kassista löytyi myös teetä.

 
Lyhyesti ja ytimekkäästi todettakoon: Tykkään!



 

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Tennarisukkia Conversen tyyliin

Eipä ole ehtinyt/tullut istuttua koneen ääreen pitkiin aikoihin. Käsitöitäkään ei ole valmistunut mitenkään hurjaan tahtiin, mutta aina jotain pientä. Tuo meidän esikoinen on jo kohta puolitoistavuotias ikiliikkuja, joten hänen hereillä ollessa ei paljon muuta tehdä, kuin keskitytä häneen ja tavaroiden järjestämiseen. Jos hän leikkii lattialla ja otan kutimen käteen, käsityötä tullaan aika pian repimään käsistäni. 
 
Tammikuussa juhlittiin kahden sukulaistytön synttäreitä ja tein heille lahjaksi tennarisukat Conversejen tyyliin. Nuorimmalle sisaruksista tein heti perään samaiset sukat, mutta merkit jäivät tekemättä (koska niitä oli sitten ihan pikkuisen ärsyttävä tehdä). Eilen sain itseäni niskasta kiinni ja tein puuttuvat merkit ja sukat saa annettua saajalle.
 
Aika tylsä näitä oli sen puolesta tehdä, että tehdessä ei ollut mitään "tapahtumaa". Pikkumerkkeihin kirjoin nuo tähdet ja se olikin aikamoista hommaa tuollaiselle tiiviille puuvillalangalle. Pihtejä sai käyttää, kun sormivoimat eivät riittäneet. Lopputulos on kuitenkin tosi hauska.


Malli: Tennarisukat, Novita sukkalehti
Menekki: noin 2/3 kerää per sukat, vähän valkoista
Lanka: 7 veljestä, merkeissä virkkauslanka
 
Ps. Jään tänään äitiyslomalle, ja olen tehnyt itselleni päätöksen, että päivitän blogiin tänä ja viime vuonna valmistuneet työt, joita en ole tänne laittanut.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Nojatuolien uusi ilme

Kesällä 2011 löysin kaksi tällaista nojatuolia kirpputorilta. Silloin oli jo talokaupat tehty, mutta pääsimme vasta syksyllä muuttamaan. Tuolien kangas oli kulunut, mutta tuolien jouset olivat hyvässä iskussa. Ja mies nautti, kun kannoin nämä innoissani kotiin. Not. Kotona alkoi vähän harmittamaan, kun toisen tuolin käsinojaan tiukasti teipatun hintalapun alta paljastui, että käsinoja oli vähän rikki.
 

Alkoi operaatio verhoilukankaan metsästys. Mikään yksivärinen ei miellyttänyt, kaikki kankaat näyttivät jotenkin tylsiltä. Tuollaista alkuperäisen kaltaista kangasta en halunnut. Sitten silmiini osui Kangasmestareilla keltakuvioinen Vespa-kangas. Se oli niin söpöä. Keltaista en sitten voinut ostaa, kun olin päättänyt olohuoneen valkoisesta ilmeestä mustalla höystettynä. Ja väriä vain tyynyihin ja verhoihin. Samaa kangasta löytyi onneksi mustavalkoisena. Mies tykkäsi tästä kankaasta myös.
 
Tuolit odottivat vuoden päivät appiukon verstaalla. Pikkuhiljaa meitä alkoi ärsyttää keittiön tuolit olohuoneessa lisätuoleina ja nojatuoleja alettiin kaipaamaan. Minä aloin jo epäröidä kankaan suhteen ja oli jo vähältä, etten käynyt ostamassa yksiväristä kangasta tilalle. Mies piti päänsä, että vespat laitetaan.  
 
Tuolit valmistuivat yhteistyönä, pääosin kuitenkin niitä teki anoppi ja appiukko. Appiukko korjasi käsinojan ja lakkasi ne jalkojen kanssa tummemmiksi. Minä ja mies verhoilimme tuoleja, mutta suurimman työn siinä teki kuitenkin anoppi. 


Tässä tuolit paikoillaan. Nyt niiden väliin on löytynyt sopiva pieni pöytäkin, mutta se ei ole vielä tähän kuvaan päässyt. Pöydälle sopisi kovasti lamppu, mutta pienet kädet repii tällä hetkellä kaiken, mistä otteen saavat. Lamppu saa siis odottaa. Ollaan oltu tuoleihin todella tyytyväisiä.


Maailman helpoin hihan istutus

Annoin tuolla Fb:n Ompeluelämää-ryhmässä neuvoja helppoon hihan istutukseen. No vaikeahan niitä on sanallisesti selitettynä ymmärtää. Kuvallisia ohjeita pyydettiin, joten lupasin tehdä. Ongelmia ilmeni, kuinkas muutenkaan. Ensin en päässyt ompeluhuoneeseeni, kun mies remontoi viereistä huonetta. Siellä oli meneillään katon hiominen, joten työhuoneen ovi oli teipattu kiinni. Sitten sain aloitettua mallikappaleen tekemisen - kunnes tajusin, että vein mallinukkeni kirjastoon UFO-näyttelyyn.. voi huokaus. Ja eikun mallia metsästämään. Kaveri lupautui malliksi, mutta on vähän pienempi, kuin piirtämäni kaavat. Aloittaessani ompelun, huomasin, että olen leikannut kappaleita väärään suuntaan. Tarkkasilmäiset huomaavat, että kankaan raita menee eri kapaleissa eri suuntaan (taitava ompelija). Koittakaa kestää.. :)
 
Itse olen pitänyt hihan istutusta aina ompelun ärsyttävimpänä osa-alueena.. Opiskeluaikana tuo ajatus ei ollenkaan muuttunut. Minusta ne poimulangoin poimutetut hihat näyttivät aina enemmän tai vähemmän puhvihihoilta. Vaatturikoulutuksessa opin sitten vähän toisenlaisen tavan istuttaa hihaa, paljon parempi, mutta kyllä siihenkin aikaa sai menemään. Tein muutamia vuosia sitten erääseen teatteriin musikaaliin miesten pukuja ja teatterin puvustonhoitaja kysyi, miten tapaan hihat istuttaa. Kerroin tapani ja valittelin, ettei sekään nyt mikään maailman joutuisin/kätevin ole. Hän opetti tämän tavan, sen jälkeen hihan istuttaminen on ollut lasten leikkiä. Kiitos Aino! Laitetaan hyvä kiertämään..
 
Vaihe 1. Kokoa miehustan kappaleet, silitä saumanvarat auki. Paras keino siihen, että saumanvarat eivät loista kankaan oikealla puolella, on silittää sauma auki tuollaisen villakankaisen patsukan (silitysapuväline, en tiedä mikä sen selkokielinen nimi olisi) avulla. Eli siinä on sisällä useampi kerros villakangasta harsittuna yhteen, päällä samaa villakangasta, jonka sisään nämä muut kerrokset on sujautettu.
 
 
 
Vaihe 2. Kokoa hiha. Itse tykkään tehdä niin, että ompelen ensin hihan takasauman, silitän auki ja sitten vasta ompelen etusauman. Syy tähän on se, että mulla on tuollainen p***a halpis hihalauta, jolla ei ole kauheasti virkaa, mutta parempaakaan en ole löytänyt/saanut aikaiseksi ostaa. Eli siihen ei saa hihaa sujautettua kunnolla, vaan sitä pitää kikkailla ja silittää vähän kerrallaan. Molemmat saumat kuitenkin silitetään auki.  



 
Vaihe 3. Leikkaa takki/jakkukankaasta vinokaitale. Ei tarvitse olla leikattu täysvinoon (45 astetta), vähempikin riittää. Noin 2 cm leveä kaitale ja noin 30 cm pitkä (ehkä..ei se niin tarkkaa ole).


Vaihe 4. Tässä vaiheessa viimeistään olisi hyvä mitata miten paljon hihassa on syötösvaraa. Nuppineuloilla hihaan merkitty alue jonka väliin syötös tulee. Tämä on vähän siitä kiinni, miten paljon hihassa on syötöstä. Jos sitä on vähän, riittää kapeampi alue. Tämän sovitusvaatteen hihassa oli syötöstä 2 cm.
 
 
Vaihe 5. Vinokaitale asetetaan hihan pyöriölle punaisen nuppineulan kohdalle (ks. yläkuva). Tässä hihassa saumanvara 1,5 cm. Vinokaitale ommellaan tässä tapauksessa noin 1.3-1.4 cm reunasta. Ja siis tietysti hihan nurjalle puolelle.  
 
 
Vaihe 6. Vinokaitale ommellaan pyöriölle kiristäen vinokaitaletta. Sillä lailla sopivasti, ei liian vähän, mutta ei liian kovaakaan. Kokeilemalla oppii. Tähän ei valitettavasti voi sanoa täsmällistä ohjetta. Vinokaitale ommellaan siniseen nuppineulaan saakka (ks. edellistä edeltävä kuva).


Tässä hiha oikealta puolelta vinokaitaleen ompelun jälkeen. Pyöriö on poimuttunut pehmeästi. Ei ryppyjä, eikä puhvihihan piirteitä.

 
Tässä vielä kuva hihan pyöriöstä vaakatasossa.
 

Vaihe 7. Hihan kiinnitys miehustaan. Tässä vaiheessa ehdottomasti sovita vaatetta! Käden asento ei välttämättä ole ihan suora, joten sovittamalla näkee hihan oikean asennon. Laitan sovituksessa hihan kiinni ainoastaan parilla nuppineulalla. Olkasauman kohdasta ja sitten tuosta rintasauman yläpuolelta. Tässä kuvassa nyt näkyy, miten miehusta on liian suuri sovitettavalle henkilölle. No, idea tulee ilmi kuitenkin.

 
Tämän jälkeen hiha neulataan kiinni miehustaan ja ommellaan 1.5 cm saumanvaralla. 


 
Vaihe 8. Valmis hiha. Syötös on asettunut hihaan siististi ja huomaamattomasti.
 

 
Tässä tämä, eikös ollutkin helppoa! Kaipaan kommentteja. Onko ohje selkeä ja ymmärrettävä?

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Villi Pohjola-peitto

Muistikirjamaaliskuusta puuttuvat vielä viimeiset viisi sivua.. se on oikeastaan miehen vika, kun hän unohti ennen pääsiäistä tuoda tulostamansa kartan :) Tulossa ovat kuitenkin.
 
Näitä postaamattomia töitä on jokunen, mutta laitetaan tähän väliin tämä viimeisenä valmistunut työ, jota tehtiin kuin Iisakin kirkkoa. Mutta on mun lemppari! Tämä on niin ihana.
 
Malli on Hupsistarallaa-blogista ja aloitin tätä tekemään silloin heti, kun hän ohjeen omaan blogiinsa laittoi. Kavereiden vauva ei ollut vielä syntynyt. Pääsiäisenä saatiin aikaiseksi nähdä (ja minä väkersin tätä tuskan hiessä viimeistellen vielä pari päivää ennen) ja pikkuinen poika on jo kohta puolen vuoden. *Hävettää*
 
Tässä se nyt kuitenkin on, Villi Pohjola. I love it.
 

Lanka: Drops Paris
Menekki: 18 kerää, á 50 gr (kyllä niistä jäi)
Puikot: 4,5 mm



 
Opin myös uutta tässä projektissa, nimittäin intarsiatekniikan. Eihän se nyt mikään kummallinen juttu ole, mutta en ollut sitä aikaisemmin tehnyt.
 

Näistä tulisi huippuihania tyynyjä.

 
Nurjalle puolelle ompelin omin pikkuisin kätösin trikoovuorin. Ajattelin, että peitto pysyy napakampana, reunat eivät lähde niin helposti kääntymään ja pienet sormet ei ehkä nypi aivan kaikkia lankalenkkejä ja langanpätkiä nurjalla puolella. Haastavin homma tämän vuoritusvaiheen aloittamiseen oli ottaa silitysrauta ja -lauta kaapista. Sen takia työ seisoi ainakin 2 kuukautta :)
 
Olen hurjan tyytyväinen tähän peittoon. Aluksi ajattelin, että teen omalle lapsellenikin tällaisen. Sorry nyt vaan rakkaani. Äiti ei jaksa. Itse palat oli nopeasti tehty, mutta se päättely ja yhdistely... huoh.
 
 
Tässä vielä pakettiin askarreltu kortti. Nyt vain käyttöä peitolle ja aurinkoisia hetkiä pikkupallerolle!

 

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Muistikirjamaaliskuu, päivä 17.- 26.

Taas jatketaan samalla teemalla, muistikirja etenee.
 
 
Päivä 17. Listaa plussat ja miinukset vapaavalintaisesta asiasta
 
Aiheeksi otin vetoketjut. Nuo kätevät ompelijan apurit, joihin minulla on viha-rakkaussuhde. Toisinaan niiden kiinnittäminen ei suju ihan toivotulla lailla.
 
Nuo tekstit näkyvät sen verran huonosti, että luetellaanpa ne nyt vielä tässä.
 
Plussat: Kätevä keksintö, helppo avata ja sulkea, muodikas "juju" vaatteessa, hienot valikoimat, paljon värejä, paljon erilaisia eri käyttötarkoituksiin, piiloketjut on siistejä
 
Miinukset: Typerä ommella, metalliset ei pysy kiinni, jotkut menee helposti rikki, vetoketjun vaihto on hanurista
  

Päivä 18. Lehtileike puhuttelevasta asiasta

Olen lukenut tästä aiheesta ihan valtavasti puolesta ja vastaan artikkeleita. Itse olen sitä mieltä, että se ei vaikuta minun elämääni millään tapaa negatiivisesti, jos samaa sukupuolta olevat solmivat avioliiton. Eipä siitä silti tässä sen enempää.
 

Päivä 19. Lista asioista, joita näit tänään


Päivä 20. Kirjoita postikortti


Päivä 21. Jalat 


Päivä 22. 3 toteutunutta toivetta

Näitä ehdin toivoa todella monta vuotta, ennenkuin ne toteutuivat.  Eli eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä.
 
 
Päivä 23. Kerää tälle sivulle tietynvärisiä asioita

Joka kevät mulle iskee valtava tarve saada keltaista ympärilleni. Etsin UFO-näyttelyyn kaapin kätköistä UFO-laatikkoa. Sieltä löysin jonakin keväänä aloitetun kesäkassin - keltaisen. Se työ ei päädy näyttelyyn, vaan menee työn alle seuraavana.
 
 
Päivä 24. Kerää tälle sivulle pääsiäiskarkkien kääreitä

Ihan piti tätä varten ostaa karkkia, ai kamalaa. Oikein olivat hyviä. Minulla on kirjastosta lainassa kahvipussiaskartelukirja, joten tuli mieleen pujotella näitä karkkikääreitä.
 
 
Päivä 25. Listaa tähän päivään liittyneet asiat
 
Seuraavana päivänä tuli ainakin 5 keltaista autoa kauppamatkalla vastaan.
 
 
Päivä 26. Mikä tänään ärsyttää?
Hahah, varmaan kuukauden helpoin tehtävä minulle :) Aamulla tosin olin niin aurinkoisella mielellä, että ehdin jo pelätä, eikö tänään mikään ärsytä.