torstai 28. kesäkuuta 2012

Intoa pihisten. Nyt puhisten.

Ostin lankaa vauvan kerralla neulottuun nuttuun jo vähän aikaa sitten. Sitten päätin, etten ehkä teekään nuttua. Sitten päätin, että teen sen sittenkin.

Lanka oli aivan ihanaa työstää ja malli oli aivan kauhean koukuttava. Aluksi en meinannut millään hoksata, miten nuttu lähtee muotoutumaan. Tätä piti päästä aina mahdollisuuksien mukaan tekemään. Onneksi ollaan iltaisin katsottu Maalaiskomedia-sarjaa sekä Taivaan tulia dvd:ltä, niin tätä on saanut tehdä siinä samalla. Siis, kun neiti S nukkuu.

Nuttu valmistui äkkiä ja se on niin soma. Langan raidoituskin näyttää siinä hyvältä. PAITSI ETTÄ. Se on liian pieni. Voi että mua korpeaa.. Neiti S on 64 cm, nuttu 60/68 cm. Muuten se on ihan hyvä, mutta hihoista puuttuu sellaiset 4 cm. Aika paljon tuollaisessa koossa, mun mielestä. Malli istuu päällä tosi kivasti (vaikka alkuun epäilinkin). En nyt kauhean innokkaasti lähtisi mitään jatkoksia hihoihin tekemään, koska sitten siitä tulee törpön näköinen.

Käyttäjä tällekin löytyy, ajattelin laittaa sen vauvalahjapakettiin. Millä mä osaisin suurentaa tuota ohjetta, että se suurenisi järkevästi ja oikeista kohdista? Järkikulta ei tunnu tässä asiassa mua auttavan. Mutta kun tämä olisi niin kiva tehdä neiti S:llekin.





Ohje: Suuri käsityö 2/11
Lanka: Muskat soft, Drops
Menekki: 3 kerää, á 50 gr
Puikot: 4 mm

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Piirrän isoon rastin peräseinälle

Meinaan vaan, että meidän keittiöön on vihdoin ja viimein valmistunut toinen laskoskaihdin! Wuhuu! Eipä siinä kauan aikaa kulunutkaan. Ihmeesti tässä on vain asusteltu alakerrassa jo 4 kuukautta ilman minkäänlaisia verhoja ikkunassa. Ohikulkijatkin katselevat aina niin pitkään tännepäin, miettivät varmaan, että asutaanko täällä, kun ei verhoja ole. 

Verhot ovat olleet leikattuna jo pitkään, mutta siihen ovat jääneet. Muutama päivä sitten ajattelin tarttua härkää sarvista. Esitin niin kovaa mimmiä, että lupailin saavani molemmat verhot illassa valmiiksi ja vielä pestyä ikkunat. Toista verhoa sain aloitettua ja siihen touhu tyssäsi. Leikatut palat eivät olleet aivan tasaleveät ja sain ruveta niitä mittailemaan.

Kangas on Marimekon Lumimarja-satiinia. Halusin siihen samaa vahvuutta vuorin, koska se olisi ollut muuten liian ohut ja läpikuultava. Siinähän sitä haastetta olikin, kun ohut vuori yritti livistää karkuun. Nuppineuloja sai käyttää aika runsaanlaisesti.

Laskoskaihtimen mekanismi on Pihlan. Mekanismi on helppo asentaa ja muutenkin tosi yksinkertainen...tosin ohje oli vähän epälooginen ja epäselvä. Vauhtiin päästyä kaihdin sitten valmistui yllättävän äkkiä. Mun kätevä remonttimies asensi kiinnittimet seinään ja siinä se on. Tykkään.

Huomenna pitäis tarttua toimeen ja tehdä tälle kaihtimelle kaveri viereiseen ikkunaan.