lauantai 28. huhtikuuta 2012

Leikkipeitto

Tämä postaus on edellisen tapaan vähän vanhempaa tuotantoa. Artesaaniksi opiskellessani meillä oli yhden kurssin aiheena suunnitella ja valmistaa pientuote. Vuosi on ollut 1997 ja minä 17-vuotias. Ajatukseni oli valmistaa leikkipeitto vauvalle. Näin nyt vähän varttuneempana on joskus käynyt mielessä, että ei tainnut työn aihe ja työ vastata toisiaan kovin paljoa. Eipä tämä nyt oikein pientuotteen kategoriaan taida sopia. Aikaakin tämän valmistamiseen meni aika rutkasti.

Ideana oli tehdä värikäs peitto, jossa on jotain jujuja.. niin noh, niistä tuonnempana. Materiaali on puuvilla ja välissä on vanu. Elementit (nurmikko, puu, vuoret, aurinko ja pilvi) on tehty applikoimalla siniselle pohjalle. Väritkin pysyivät omilla paikoillaan pestessä. Kaikki kankaat on ennen peiton valmistamista pesty, joten ne eivät pesussa kutistuneet. Toisin kävi ulkoreunalla olevalle puuvillanyörille :) Se oli tainnut jäädä kutistamatta ja nyt reuna kiristää hieman. Idea nyörillä on, että sen voi kiristää ja lelut voivat jäädä maton sisään.
Perhosten siivet ovat "irrallisia" ja siellä sisällä on rapisevaa muovia, joten niitä hypistelemällä syntyy kiva ääni.
Loistoidea numero 1. Puun lehvästön sisällä on vanua tuomassa kolmiulotteista efektiä peitolle. Niin, hyvä ajatus sinänsä. Lapsen vaan ei ole kauhean kiva maata siinä palluroitten päällä. Eli lapsi voi maata ainoastaan siinä puun vieressä. Taidan repiä ne vanut sieltä pois.
Peitolla on neidin ollut kiva köllötellä. Saimme pikkuserkun pojilta sellaisen Fisher Pricen lelukaaren, joka on sitten ollut tässä peitolla. Lelut vain ovat siinä kaaressa niin korkealla, ettei neiti ylety niihin. Lelukaari toimiikin parhaiten sitterissä istuessa. Tällä hetkellä leikkipeitto on varapeittona (mutta lähtee varmaan mökkipeitoksi hyvin pian), sillä tilasin sellaisen leikkipeiton, jossa lelut roikkuvat alempana ja vauva ylettyy niihin. Leikkihetkissä raikaa ilonkiljahdukset ja melkoinen molina. <3

torstai 26. huhtikuuta 2012

Kastemekko

Tyttäremme kastejuhlasta on kohta jo kuukausi. Etukäteen pelkäsin, miten neiti käyttäytyy. Hän oli hyvin tyytyväinen, katseli kummitätiä ja kuunteli keskittyneenä papin matalaa ja rauhallista ääntä.

Kastemekko on omaa käsialaani, mutta ei aivan tuoretta sellaista. Olen tehnyt sen vuonna 1999 opiskellessani artesaaniksi. Tovi siitä vierähti, ennen kuin toive omasta lapsesta toteutui. Ajatus mekon malliin tuli Suuren käsityölehden kastemekko-mallista, jossa oli helma tuollainen vino ja siinä oli kirjailtu tuo lintu. Mutta se oli vain ajatus, josta oma malli muotoutui. Muistan, että lehden mallissa tuo helma ei ollut noin teräväreunainen. Lintu oli kirjailtu luonnonvalkoisella kokonaan. Minä halusin tehdä kastemekosta hiukan erilaisen, joten siinä on tytölle keltaiset nauhat ja pojalle vihreät. Mekon kangas on luonnonvalkoista satiinia, organzaa ja pitsiä. Nyt kastejuhlaa järjestellessämme huomasin, että useassa paikassa sanottiin, että mekon tulisi olla kirkkaanvalkoinen.


Helmaan on kirjailtu kyyhkynen, jolla on suussaan samanväriset nauhat kuin mekossa on nauhavaihtoehdot. Ajatuksena on, että mekossa kastettujen lasten nimet kirjaillaan helmaan. Vähän mua harmittaa tuon kirjonnan laatu. Tai itse kirjontapistoissa ei ole mitään vikaa, mutta en ole tajunnut laittaa sellaista irti revittävää tukikangasta siihen alle. Tuo satiini pikkuisen kupruilee. Tämäkään ei varmaan haittaa, kuin minua itseäni. En ole vielä päättänyt, tuleeko lapsen nimi luonnonvalkoisella vai värillisellä langalla.


Hiha on keskeltä auki ja satiinihihan sisällä on pitsihiha. Hihat olivat aika pitkät, vaikka juhlan sankari oli jo melkein sen kaksi kuukautta juhlahetkellä. Hihansuihin täytyy vielä kehitellä jotkut lenkit, että ranteisiin sidottavat nauhat pysyvät paremmin paikoillaan. Ranteen alta nauhat ovat kiinni neppareilla.


Kaulus on muotoiltu pääntielle pitsin reunasta ja hyödynnetty pitsin reunan kaunis muoto.


Tässä vielä nämä värivaihtoehdot tytölle ja pojalle. Myös nämä eteen tulevat ruusukkeet ovat nepparikiinnitteiset.



perjantai 20. huhtikuuta 2012

Pikkuinen bolero pikkuiselle tytölle pikkuisella kiireellä

Vaikka blogin aihepiirinä ovatkin kädentaidot, aika vauvapainotteista on tämän blogin sisältö viimeaikoina ollut. Niin myös tälläkin kertaa ja vielä useampi seuraavakin postaus tulee olemaan. :) Meillä oli ristiäiset ja päätin, että toimituksen jälkeen neiti saa päälleen punaisen samettimekon. Mekko on kirpparilöytö, johon olin aikalailla ihastunut. Se oli hyvässä kunnossa ja maksoi 2,50 €. Se on kuitenkin hihaton, joten mieleeni tuli heti viimevuotisen käsityölehden soma pikkubolero. Ja kaapille kaivamaan ohjetta esiin..

Tässä vaiheessa ristiäisiin oli noin 3 viikkoa aikaa. Ajattelin ensin tekeväni boleron kiiltäväpintaisesta puuvillalangasta, jota olin ostanut Lidl:stä. Lanka oli paljon ohjeen lankaa paksumpaa ja vaikka yritin tilkusta laskea tiheydet kohdilleen, bolerosta oli tulossa aivan valtavan suuri. Urho-Matti eli Uusiksi Meni. Piti lähteä kaupasta hakemaan uudet langat. 

Vauva itkeskeli päivisin paljon, joten oli turha edes kuvitella saavansa boleroa tehtyä. Aikakin sitten jo alkoi käydä vähiin. Jossain vaiheessa neuloin kädet ylhäällä, kun lapsi ensin oli huutanut vatsavaivojaan muutaman tunnin ja nukahti lopulta syliin. Näytti siltä, että saan boleron ihan hyvissä ajoin valmiiksi. HUOM! Se vain näytti siltä. Poimin reunoista silmukat ohjeen mukaan ja tein kuusi kierrosta resoria ja päättelin (ohjeessa oli neulottu nirkkoreuna, jota en ymmärtänyt alkuunkaan). Oli kuulkaa todella nätti. Teki mieli leikellä koko komeus sellaisiksi parin sentin mittaisiksi langoiksi. Kaarevissa kohdissa ei ollut lähimainkaan riittävästi silmukoita ja resori veti reunan aivan törkeästi kasaan. En ollut vain huomannut sitä siinä tehdessä, kun mulla oli vähän liian lyhyet pyöröpuikot ja työ oli siinä kaapelilla tiukassa supussa. Ihana mies yritti lohduttaa ja sanoa, että ei se ole pahan näköinen. No eipä toki ollut. Ei muutakuin purkamaan koko resorireuna alkutekijöihinsä ja silmukoita lisäämään. Tein kaareviin kohtiin puolet enemmän silmukoita ja nyt niitä on riittävästi. Jos lehden mallineule on tehty tuon ohjeen mukaan, en voi ymmärtää, miten se ei näyttänyt samalta. Toinen vika siinä ohjeessa oli se, että miehustassa kädentie oli suurempi kuin hihan pyöriö. Silitysraudalla piti yrittää tehdä ihmeitä, ettei se näyttäisi ihan pahalta.

Bolero valmistui noin 1,5 h ennen kastejuhlan alkua.. Niinpä. Aivan kuin siinä vaiheessa ei olisi ollut jotain muutakin tekemistä. Juhlat menivät hyvin, juhlakalu itse oli reipas ja hyväntuulinen. Bolero ei oikeastaan ollut juhlassa kovin kauaa päällä, kun tyttö kulki sylistä syliin ja hänen tuli kuuma. Toiset juhlat olivat seuraavana viikonloppuna, jossa bolero pääsi uudelleen käyttöön.





Ohje: Suuri käsityö 2/2011
Koko: 62/68 cm
Lanka: Schachenmayr Baby wool
Menekki: 75 gr.
Puikot: 2,5 mm, resori 2 mm


Ps. Nyt meillä on voitettu pahimmat vatsanväänteet ja meillä on niin nauravainen tytöntyllerö.