lauantai 2. kesäkuuta 2012

Piirrän isoon rastin peräseinälle

Meinaan vaan, että meidän keittiöön on vihdoin ja viimein valmistunut toinen laskoskaihdin! Wuhuu! Eipä siinä kauan aikaa kulunutkaan. Ihmeesti tässä on vain asusteltu alakerrassa jo 4 kuukautta ilman minkäänlaisia verhoja ikkunassa. Ohikulkijatkin katselevat aina niin pitkään tännepäin, miettivät varmaan, että asutaanko täällä, kun ei verhoja ole. 

Verhot ovat olleet leikattuna jo pitkään, mutta siihen ovat jääneet. Muutama päivä sitten ajattelin tarttua härkää sarvista. Esitin niin kovaa mimmiä, että lupailin saavani molemmat verhot illassa valmiiksi ja vielä pestyä ikkunat. Toista verhoa sain aloitettua ja siihen touhu tyssäsi. Leikatut palat eivät olleet aivan tasaleveät ja sain ruveta niitä mittailemaan.

Kangas on Marimekon Lumimarja-satiinia. Halusin siihen samaa vahvuutta vuorin, koska se olisi ollut muuten liian ohut ja läpikuultava. Siinähän sitä haastetta olikin, kun ohut vuori yritti livistää karkuun. Nuppineuloja sai käyttää aika runsaanlaisesti.

Laskoskaihtimen mekanismi on Pihlan. Mekanismi on helppo asentaa ja muutenkin tosi yksinkertainen...tosin ohje oli vähän epälooginen ja epäselvä. Vauhtiin päästyä kaihdin sitten valmistui yllättävän äkkiä. Mun kätevä remonttimies asensi kiinnittimet seinään ja siinä se on. Tykkään.

Huomenna pitäis tarttua toimeen ja tehdä tälle kaihtimelle kaveri viereiseen ikkunaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti