perjantai 23. marraskuuta 2012

Tulentekijän kauniit pikkuapurit


Saimme kavereilta sytykeruusuja kauniisti koriin aseteltuna, kun he tulivat kyläilemään keskelle remonttia. Harmi vain meillä ei kotona ole ainuttakaan tulisijaa (vielä), mutta mökiltä niitä löytyy useampi. Niinpä ruusut hävisivät takan reunalta aika nopeaan tahtiin ja sain pyynnön valmistaa niitä lisää.
 
Olen pyytänyt sukulaisia säilyttämään tyhjät munakennot. Niitä onkin kerääntynyt tuonne vintille aika mukava määrä. Äiti oli käynyt kynttilävarastonsa läpi ja poisti sieltä kaikki katkenneet, huonosti palavat ja muut vialliset versiot. Nämä käyvät mainiosti sytykkeisiin.


Ruusujen näpertelyssä oli oma hommansa. En tiedä muista jotka näitä tekevät, mutta mun piti laittaa pikkutippa liimaa sinne kupin pohjalle, että sain tuon rullalle käärityn osan pysymään siellä.


Tämä keittolevy on hintansa tienannut kesäisin mehuja keitettäessä ja remontoinnin aikana. Kynttiläntekokattiloita ja -astioita olen ostellut kirppareilta useampia, joten eri värisille liemille on omat astiat. Ei siis haittaa jos väriä jää yli, se saa jäädä kattilan pohjalle odottamaan seuraavaa kertaa.


Kun kynttilämassa on sulanut, kastelin ruusut yksitellen liemessä. Se on aika hauska miten ne muuttavat väriä, harmaa kenno ja valkoiset kynttilät, ja lopputuloksena on melkein mustat ruusukkeet.



Tadaa, valmista tuli. Ruusut koriin ja takan reunalle. Ja näillä syttyy takuuvarmasti jopa se ärsyttävä saunan pata.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Palluraisia

Tällä hetkellä on niin hyvä tilanne, että käsitöitä olisi valmiina useita. Ongelmana vaan on se, etten tahdo ehtiä istumaan koneelle postaamaan niitä. Pitää yrittää pikkuhiljaa, että saisi kaikki tämän vuoden puolella tehdyt julkaistua.
 
Nuorin kummityttö vietti syntymäpäiviään lokakuussa. Päätin tehdä Flow-trikootunikan Ottobrestä 4/2012, koska se oli erittäin kiva malli ja sitä ei ollut meidän mimmin koossa. Saisihan sen pienennettyä, mutta just nyt ei viitsis...
 
Eurokankaasta ostin nämä trikoot. Yksivärinen on puuvillaa, pallotrikoossa mukana elastaania. Huomaa, etten ole oikein viimeaikoina ommellut - koska menin tekemään sen virheen, että ostin kangasta lehdessä annetun ohjeen mukaan. Sitähän on yksivärisen kohdalla puolet liikaa. Jurppii. Ei se, ettenkö sitä saisi kulutettua johonkin muuhun, vaan se, että menin halpaan.
 
Aikaa ja ajatuksia sain kulutettua leikkuusuunnitelmaan, kanttauksiin ja taskuihin. Pari viikkoa varmaan meni suunnitellessa, laitanko pallokankaan ylä- vai alaosaksi. Alunperin olin ajatellut tunikan näyttävän tältä kuin se nyt näyttääkin, mutta kaavoja piirrellessäni aloinkin miettimään, että voisi olla hauska, jos kankaat olisivat toisinpäin. Kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen palasin kuitenkin suunnitelmaan a. Ja hyvä niin, näin jälkikäteen ajatellen. Olin suunnitellut tekeväni kanttaukset ruskealla. Ne oli jo valmiiksi leikattu, mutta viimehetkellä päädyin vaihtamaan ne. Ruskea ei ollut ehkä aivan oikeaa sävyä. Kanttaukset ovat samaa trikookangasta kuin alaosa, hiukan venyttäen ommeltu, etteivät venähdä käytössä. Taskut taas - niitä sovittelin ja sovittelin. Lopulta päädyin jättämään taskut pois, jotta helman muoto tulee esiin paremmin. Tulee mieleen opiskeluajat, kun aina yritettiin suunnitelmiin taskuttomia vaatteita, jotta ne olisi helpompi tehdä ;) Nyt syy ei ollut tämä :)
 
Kun viimein pääsin ompelemaan, iski pahemmanlaatuinen ärtymys. Saumuri. Äidin vanha, joka on ollut meillä siitä saakka, kun olen itse opetellut ompelemaan - eli 80-luvun loppupuolelta. Siinä on ollut koko ajan perustavanlaatuinen vika eikä mikään ihan pieni, vaan se, että tikkiä ei saa tarpeeksi kireälle. Eihän tämä joustamattomissa kankaissa häiritse, kun vaate kasataan suoralla ompeleella ja saumurilla vain huolitellaan. Mutta trikoon ompeleminen on hankalaa, kun ommel irvistää pahasti. Kone on ollut monesti huollettavana ja aina kaikki sanovat, että olipas hankala saada säädettyä. Sitten se pysyy hetken ja lipsahtaa taas huonoksi.
 
Viime vuonna valmistuessani toivoin lahjaksi rahaa uutta saumuria varten. Rahat olisivat kasassa, mutta en ole ehtinyt kauppaan katselemaan koneita. Tässä jokunen aika sitten tein salapoliisin työtä netissä ja löysin itselleni koneen. Nyt kiikastaa siitä, että Suomesta ostettuna kyseinen kone maksaa 300 euroa enemmän kuin esim. Virosta tilattuna, mutta en saa jostakin syystä kyseisen yrityksen sivuilta tilattua.
 
Noh, itse asiaan, eli ompeluun. Trikoovaatteet pitää tällä hetkellä ommella niin, että saumuroinnin viereen teen kapean siksak-ompeleen. Ompelussa kestää siis tupla-aika. Kanttaukset teen siksakilla ja kaksoisneulalla. (Haaveilen myös peitetikkikoneesta tai tasosaumakoneesta, jos oikein elämä risaiseksi pistettäisiin).
 
Tuo helma on tosi kivan näköinen. Päällä paljon hienompi, kuin tuossa henkarilla. Tunika sopi käyttäjälleen kyllä väriä myöden tosi mainiosti. Hän on niin suloinen.
 


Ohje: Flow -Ottobre Design 4/2012
Koko: 104 cm
Kankaat: Eurokangas

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Hyvää mieltä sukilla

On ollut sytomyssykampanjaa sekä vauvasukkia ja -peittoja keskolaan/synnärille. Kaikki on mennyt ohi, kun en vaan ole ehtinyt niihin osallistumaan. Nyt, kun täällä pistettiin pystyyn Hyvän mielen sukkien keräys, siihen tahdoin ilman muuta osallistua.

 
Perussukkaa oli hyvä tehdä aina sopivissa väleissä ja televisiota katsellessa. Hyvin pitkälti tein niitä kesällä mökillä, kun pikkumimmi oli saatu nukkumaan ja hipsimme saunatupaan katselemaan Maalaiskomedia-sarjaa ja Taivaan tulia. Minun ehdottomat lempparit, joihin en varmaan koskaan kyllästy.
 
Ensimmäisenä tein keltaiset raitasukat hillittömän innostuksen vallassa. No hermothan siinä meni, kun yritti samalla keskittyä television katsomiseen ja samalla yrittää pitää lankoja sotkeutumatta toisiinsa. Olisin halunnut keltaisen ja oranssin olevan sähäkämpiä värejä, joten näistä langoista en halunnut tehdä enempää sukkia. Seuraavissa sukissa turvauduin valmiiksi raidoitettuun lankaan ja taas sain rauhassa keskittyä seuraamaan Kuusniemen kunnan metkuja.
 
Olisin halunnut tehdä vielä lisää sukkia, mutta niiden lukumäärä jäi nyt kolmeen. Löysin ystävien syntyvälle vauvalle ihanan lahjaidean ja aloin laskeskella, että työ pitää aloittaa, jotta se valmistuisi ajoissa. Lahjaa olen tehnyt ihan suunnitellussa tahdissa, mutta vauvapa päättikin tulla maailmaan muutaman viikon aikaisemmin. Nyt siis sen asian kanssa yrittää olla kiirettä. Siitä lisää, kun saan lahjan valmiiksi.
 
Näillä sukilla tahdon toivottaa hyvää mieltä ja lämpöä!
 
 
Ohje: Novitan perussukka-ohje
Puikot: keltaisissa 3,5 mm ja pinkeissä 4 mm
Lanka: keltaisissa 7 veljestä, pinkeissä 7 veljestä raita
Menekki: noin 100 gr/sukkapari

tiistai 14. elokuuta 2012

Kesätuliaisia prinsseille

Prinsessat saivat siis laukkunsa. Kaksi viimeisintä vein kummitytölle ja hänen pikkusiskolleen, kun vierailimme heidän uudessa kodissaan parisen viikkoa sitten. Nyt esittelyvuorossa prinssien tuliaiset.

Ihastuin kovasti Suuren käsityölehden 7/2012 lippiksen kaavaan. Alkoi kova mietintä ja pähkäily, millaisesta kankaasta lippikset toteuttaisi. Suunnittelin jo lähtöä kirppiskierrokselle etsimään jotain ruutukankaita, kunnes yhtäkkiä keksin kangas- ja vaatekaapeissa pölyyntyvät jokapoika-paidat. Molemmat paidat ovat kirppisostoksia usean vuoden takaa. Sininen on ollut haaveissa "tähän minä vielä joskus mahdun" ja ruskea ostettu johonkin tuunausprojektiin. Siniseen paitaan en todennäköisesti ikinä mahdu ja ruskean paidan projekti ei kiinnostanut enää pätkääkään.


Tein lakit kokoihin 48/50 ja 52/54. Lisäksi sarjoin kaavaa pienemmäksi ja tein kaavat kokoon 46/48, ja tällä koolla tein kaksi lippistä. Ruskeissa lakeissa vuorina luonnonvalkoista puuvillakangasta ja sinisissä kirkkaanvalkoista kierrätettyä puuvillakangasta. Lakin lippojen kovike on kulmalukkokansioiden muovia. Täytyy todeta, että kyllä ennenvanhaan tehtiin laadukasta puuvillaa. Sinisissä lakeissa vuorina käytetty kangas on aivan toista maata, kun nämä nykyään myytävät puuvillakankaat. Paksua ja jämäkkää, joka pitää muotonsa pesun jälkeenkin. Näistä lippiksistä tuli aika kivan näköisiä :) Ja paidoista riittää vielä vaikka mihin...





maanantai 23. heinäkuuta 2012

Satu meni saunaan, pisti laukun naulaan..


..kun hän tuli saunasta, otti laukun naulasta. Tätä laulua isä lauloi minulle, kun olin lapsi. Nyt laulu tuli mieleen, kun Mekkotehdas-kirjan inspiroimana perustin hetkellisesti laukkutehtaan. Joka puolella hehkutetaan Mekkotehdas-kirjaa, joten tietysti silloin minunkin piti sellainen saada. Täytyypä sanoa, ettei ollut pettymys, ei ollenkaan. Hurmaavia hameita ja kaikkia ihania juttuja pienille prinsessoille. Harmi vaan, että olen opiskeluvuosina tyhjentänyt äidin lakanakaapit, kun piti sovitusvaatteita ommella.

No anyway. Oltiin tuossa reilu viikko sitten lähdössä sukuloimaan ja aloin miettiä tuliaisia pikkuserkkujen lapsukaisille. Kaikki maksaa tänä päivänä niin paljon, että jollain pienellä summalla kaupasta ei saa oikein mitään kivaa. Tuttu ajatus iski päähäni: "Äkkiähän minä jotain pientä teen."

Jako kahteen: prinssit ja prinsessat. Tässä postauksessa osa: Prinsessat. Mekkotehtaan Olkapussukka on aivan ihana. Kangaskaappien kaivelua ja sopivien kankaiden kantamista alakertaan, kun neiti S nukkui päiväunia. Kankaiden yhdistelyä ja suunnittelemista, kun neiti S leikki omilla leluillaan vieressä.  Muunsin Mekkotehtaan kaavaa, lisäsin laskosvaraa ja muokkasin kaavan muotoa silmääni sopivammaksi. Huom. Kaavoitus oli opiskeluaikana yksi suosikeistani, joten valmiskaavojen muotoja viilaan aika usein. Yhden laukun kaavoitin vähän isommaksi.

Kasseja tarvittiin viisi, päädyin tekemään seitsemän. Että jokainen saisi valita. Että jokaisella olisi mahdollisuus pinkkiin. Että sain kaksi muutakin värivaihtoehtoa, kuin pinkki. Laukun tekemiseen ei periaatteessa mennyt paljon aikaa. Periaatteessa. Käytännössä aika supistui melkolailla minimiin, kun päivärutiineihin kuului lastenhoito ja kotityöt. Ompelin illasta yömyöhään,  ja tuo ihana armas mies hoiti meidän prinsessaa.

Pikkutarkkuuteen ja näpertelyyn ei yksinkertaisesti aika riittänyt, joten kaasua masiinaan vaan. Laukut valmistui sarjassa, aina niin paljon kerralla, kuin samanvärisellä langalla päästiin etenemään. Vetoketjuja en laittanut, vaan tein lenkit nappeja varten. Lisäsin kasseihin myös polvekenauhat. Kaikki kassit on vuoritettu. Kasseihin sai hyvin menemään vanhoja nappeja, joita löytyy varastosta vain yksittäisiä kappaleita.




Pilkkukangas Eurokankaan palakorista, ruusukangas Marimekon Ruusupuuta, ornamenttikuvioinen Tilda-kangasta.



Retrokuvioinen kangas 70-luvulta. Vihreän kassin kankaat Tilda-kankaita.



Laukku-kuvioinen kangas Anttilasta. Kukallinen kangas Tilda-kangasta. Ympyräkuvioinen ostettu Ahkeraliisasta.

PS. Laukuista pidettiin kovasti. Retrokuvioinen ja toinen laukkukuvioisista jäivät yli. Taidan haluta itselleni myös tuon Marimekko-version...

torstai 28. kesäkuuta 2012

Intoa pihisten. Nyt puhisten.

Ostin lankaa vauvan kerralla neulottuun nuttuun jo vähän aikaa sitten. Sitten päätin, etten ehkä teekään nuttua. Sitten päätin, että teen sen sittenkin.

Lanka oli aivan ihanaa työstää ja malli oli aivan kauhean koukuttava. Aluksi en meinannut millään hoksata, miten nuttu lähtee muotoutumaan. Tätä piti päästä aina mahdollisuuksien mukaan tekemään. Onneksi ollaan iltaisin katsottu Maalaiskomedia-sarjaa sekä Taivaan tulia dvd:ltä, niin tätä on saanut tehdä siinä samalla. Siis, kun neiti S nukkuu.

Nuttu valmistui äkkiä ja se on niin soma. Langan raidoituskin näyttää siinä hyvältä. PAITSI ETTÄ. Se on liian pieni. Voi että mua korpeaa.. Neiti S on 64 cm, nuttu 60/68 cm. Muuten se on ihan hyvä, mutta hihoista puuttuu sellaiset 4 cm. Aika paljon tuollaisessa koossa, mun mielestä. Malli istuu päällä tosi kivasti (vaikka alkuun epäilinkin). En nyt kauhean innokkaasti lähtisi mitään jatkoksia hihoihin tekemään, koska sitten siitä tulee törpön näköinen.

Käyttäjä tällekin löytyy, ajattelin laittaa sen vauvalahjapakettiin. Millä mä osaisin suurentaa tuota ohjetta, että se suurenisi järkevästi ja oikeista kohdista? Järkikulta ei tunnu tässä asiassa mua auttavan. Mutta kun tämä olisi niin kiva tehdä neiti S:llekin.





Ohje: Suuri käsityö 2/11
Lanka: Muskat soft, Drops
Menekki: 3 kerää, á 50 gr
Puikot: 4 mm

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Piirrän isoon rastin peräseinälle

Meinaan vaan, että meidän keittiöön on vihdoin ja viimein valmistunut toinen laskoskaihdin! Wuhuu! Eipä siinä kauan aikaa kulunutkaan. Ihmeesti tässä on vain asusteltu alakerrassa jo 4 kuukautta ilman minkäänlaisia verhoja ikkunassa. Ohikulkijatkin katselevat aina niin pitkään tännepäin, miettivät varmaan, että asutaanko täällä, kun ei verhoja ole. 

Verhot ovat olleet leikattuna jo pitkään, mutta siihen ovat jääneet. Muutama päivä sitten ajattelin tarttua härkää sarvista. Esitin niin kovaa mimmiä, että lupailin saavani molemmat verhot illassa valmiiksi ja vielä pestyä ikkunat. Toista verhoa sain aloitettua ja siihen touhu tyssäsi. Leikatut palat eivät olleet aivan tasaleveät ja sain ruveta niitä mittailemaan.

Kangas on Marimekon Lumimarja-satiinia. Halusin siihen samaa vahvuutta vuorin, koska se olisi ollut muuten liian ohut ja läpikuultava. Siinähän sitä haastetta olikin, kun ohut vuori yritti livistää karkuun. Nuppineuloja sai käyttää aika runsaanlaisesti.

Laskoskaihtimen mekanismi on Pihlan. Mekanismi on helppo asentaa ja muutenkin tosi yksinkertainen...tosin ohje oli vähän epälooginen ja epäselvä. Vauhtiin päästyä kaihdin sitten valmistui yllättävän äkkiä. Mun kätevä remonttimies asensi kiinnittimet seinään ja siinä se on. Tykkään.

Huomenna pitäis tarttua toimeen ja tehdä tälle kaihtimelle kaveri viereiseen ikkunaan.


torstai 31. toukokuuta 2012

Rätei

Nämä olivat nopeita välihommia. Virkatut rätit tein jo siinä vauvanpeiton lomassa. Sininen rätti on Norsiksen mysteeritiskirätti. Se valmistui mukavasti televisiota katsellessa ja tuli kerralla valmiiksi. Sopii kaltaiselleni siivoajalle siivousrätiksi. Kuvastaa juurikin tunteitani siivousoperaatiota kohtaan - ei niinkään itse likaa kohtaan. Hauska :)


Lanka: Novita Bambu
Puikot: 3,5 mm
Menekki: ei paljon mitään


Lanka: Schachenmayr Cotton Bamboo
Koukku: 4 mm
Menekki: 50 gr kahteen rättiin

tiistai 29. toukokuuta 2012

Miljoona, miljoona, miljoona styrox-palloa...

Tässä taannoin, on siitä jo aikaa, sanoi imetystyyny räks kulman jäätyä perinteisen ruumiinrakenteen omaavan takapuoleni alle. Styrox-pallot olivat riemuissaan ja karkasivat tyynyn sisältä, minkä ehtivät. Sähköisiä pirulaisia ovat, sanokaa minun sanoneen.

Tyyny makasi jäähyllä ompeluhuoneen  nurkassa toista kuukautta. Valloilleen päässeet styrox-pallot teljettiin kannelliseen purkkiin. Inspiraatio iski viime viikolla. Tai oikeammin ehkä isän vuoro hoitaa neitokaista, että äiti pääsi ompelemaan. En lähtenyt edes yrittämään styrox-pallojen tunkemista takaisin tyynyn kiduksiin, pysykööt ilkiöt purkissaan. Ompelin ratkenneen kohdan käsin ja vielä varmistukseksi tuohon kaarevaan sisäkurviin puuvillanauhan, ettei pääsisi repeämään niin helposti.

Tyynyn päälle ompelin pul-kankaasta ja puuvillakankaasta välikerroksen. Valkoista pul-kangasta ei ollut riittävästi, joten toinen puoli tuli puuvillakankaasta. Pul-kangas estää tehokkaasti puklun pääsemistä yhteistyöhön styrox-pallojen kanssa. Kunhan pitää huolen, että se puoli on ylöspäin :)

Sisäinen Marimekko-friikkini hullaantui tässä taannoin Marimekon reputus-päivillä.. mukaan lähti vaikka ja mitä. Tilkkulaatikosta haalin mukaani kankaita, esimerkiksi palan Elämänpuu-kangasta. Alunperin tämän kankaan piti päätyä aivan eri projektiin, mutta ihastuin kankaan kuviointiin todella. Se sopi paremmin tähän, sillä toisessa projektissa se olisi mennyt pieniin paloihin.

Ostin tyynyn alunperin kirpputorilta ja sen päällinen oli vähän elämää nähnyt. Imetystyynyn päällimmäisen kerroksen tein siis tästä Elämänpuu-kuosista. Päällinen pujotetaan tyynyn päälle tuolta suoralta sivulta, johon ompelin tarranauhan pitämään päällisen suun supussa. Tästä tuli kaunis, ja se sopii erittäin hyvin sisustukseen. Enää sitä ei tarvitse heitellä kaappiin piiloon, kun vieraita tulee.




sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Vink vink


Taas jotain pientä olen saanut valmiiksi, mutta en ole ehtinyt kuvaamaan. Niitä ensi viikolla. Nyt mainostan, että NuppuNeulan blogissa on arvonta meneillään 1.6 saakka ja palkinnot ovat hyvät! Alla linkki sinne.. olen niin käsi, etten osaa linkittää kuvaa.

http://nuppuneula.blogspot.com/



torstai 17. toukokuuta 2012

Lahja-asioilla

Taas vauvalahja-asialla. Tuntuu kuin vauvoja putkahtelisi maailmaan enemmän kuin aikaisemmin, mutta kai se johtuu nyt vain siitä, että meillä on vauva. Kaveriperheeseen syntyi maaliskuussa vauva ja lahjaa suunnitellessani päädyin taas legendaariseen kommenttiin: "Ei siinä nyt kauaa mene, kun sellaisen teen." Vierähtipä siinä kaksi kuukautta. 

Mulla on joku ihme vimma näihin torkkupeittoihin, niin vauvojen kuin aikuistenkin. Siispä tuore tulokas sai myös kesäpeiton vaunuihin. Halusin tehdä sen puuvillalangasta, ettei olisi liian lämmin kesällä. Paitsi jos tämä tämänhetkinen sää ennustaa tulevaa kesää, niin sitten tarkeneminenkin voi olla kyseenalaista.

Etsin vähän enemmän sellaista vanhan roosan väristä lankaa, mutta päädyin tähän Tennesseen vaaleaan persikkaan, kun roosaa ei löytynyt.


Kuviomalli: jostakin Taito-lehdestä
Koukku: 4 mm
Lanka : Tennessee, Novita
Menekki: 4 kerää


Mukaan pakettiin laitoin terapiatöinä tehdyt pupu-lelun ja nalle-kortin.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Pikkupupu

Pääsiäinen tuli, oli ja meni. Meidän pikkupupu halusi olla pääsiäispikkupupu. Vai äitiköhän sitä halusikin.

Idea pääsiäispupun pukuun syntyi, kun tein vauvalle toppahaalaria (joka ei sitten valmistunutkaan). Lämminvuoriksi ostin siihen finnpileä. Pesun jälkeen se oli ihanan pörröistä, mutta ei ollenkaan sellaista paksua. Pääsiäisviikolla suunnitelmani oli tehdä tytölle pikkuinen trullin essu, mutta sitten sain ahaa-elämyksen ja muistin suunnitelmani pääsiäispupusta.

Isä laittoi pikkuisen nukkumaan sillävälin, kun äiti kursi puvun kasaan. Tämä puku valmistui tunnissa. Kaavat on jostain vanhasta Ottobrestä perushaalarin kaavalla ja koko on 74 cm, joka toivottavasti mahtuu myös ensi vuonna. Puku on ihan yksinkertaisesti toteutettu, eikä siinä ole mitään vuorikangasta.Korvien sisäpuoli on trikoosametin jämäpaloista tehty. Edessä on vetoketju.



Virpomiskierrokselle lähtiessä aurinko pilkisteli pilvien takaa, mutta onneksi meidän pupulla oli sävy sävyyn aurinkolasit.


Ps. Äiti auttoi virpomislorussa. Isä auttoi suklaamunien syömisessä. :D

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Leikkipeitto

Tämä postaus on edellisen tapaan vähän vanhempaa tuotantoa. Artesaaniksi opiskellessani meillä oli yhden kurssin aiheena suunnitella ja valmistaa pientuote. Vuosi on ollut 1997 ja minä 17-vuotias. Ajatukseni oli valmistaa leikkipeitto vauvalle. Näin nyt vähän varttuneempana on joskus käynyt mielessä, että ei tainnut työn aihe ja työ vastata toisiaan kovin paljoa. Eipä tämä nyt oikein pientuotteen kategoriaan taida sopia. Aikaakin tämän valmistamiseen meni aika rutkasti.

Ideana oli tehdä värikäs peitto, jossa on jotain jujuja.. niin noh, niistä tuonnempana. Materiaali on puuvilla ja välissä on vanu. Elementit (nurmikko, puu, vuoret, aurinko ja pilvi) on tehty applikoimalla siniselle pohjalle. Väritkin pysyivät omilla paikoillaan pestessä. Kaikki kankaat on ennen peiton valmistamista pesty, joten ne eivät pesussa kutistuneet. Toisin kävi ulkoreunalla olevalle puuvillanyörille :) Se oli tainnut jäädä kutistamatta ja nyt reuna kiristää hieman. Idea nyörillä on, että sen voi kiristää ja lelut voivat jäädä maton sisään.
Perhosten siivet ovat "irrallisia" ja siellä sisällä on rapisevaa muovia, joten niitä hypistelemällä syntyy kiva ääni.
Loistoidea numero 1. Puun lehvästön sisällä on vanua tuomassa kolmiulotteista efektiä peitolle. Niin, hyvä ajatus sinänsä. Lapsen vaan ei ole kauhean kiva maata siinä palluroitten päällä. Eli lapsi voi maata ainoastaan siinä puun vieressä. Taidan repiä ne vanut sieltä pois.
Peitolla on neidin ollut kiva köllötellä. Saimme pikkuserkun pojilta sellaisen Fisher Pricen lelukaaren, joka on sitten ollut tässä peitolla. Lelut vain ovat siinä kaaressa niin korkealla, ettei neiti ylety niihin. Lelukaari toimiikin parhaiten sitterissä istuessa. Tällä hetkellä leikkipeitto on varapeittona (mutta lähtee varmaan mökkipeitoksi hyvin pian), sillä tilasin sellaisen leikkipeiton, jossa lelut roikkuvat alempana ja vauva ylettyy niihin. Leikkihetkissä raikaa ilonkiljahdukset ja melkoinen molina. <3

torstai 26. huhtikuuta 2012

Kastemekko

Tyttäremme kastejuhlasta on kohta jo kuukausi. Etukäteen pelkäsin, miten neiti käyttäytyy. Hän oli hyvin tyytyväinen, katseli kummitätiä ja kuunteli keskittyneenä papin matalaa ja rauhallista ääntä.

Kastemekko on omaa käsialaani, mutta ei aivan tuoretta sellaista. Olen tehnyt sen vuonna 1999 opiskellessani artesaaniksi. Tovi siitä vierähti, ennen kuin toive omasta lapsesta toteutui. Ajatus mekon malliin tuli Suuren käsityölehden kastemekko-mallista, jossa oli helma tuollainen vino ja siinä oli kirjailtu tuo lintu. Mutta se oli vain ajatus, josta oma malli muotoutui. Muistan, että lehden mallissa tuo helma ei ollut noin teräväreunainen. Lintu oli kirjailtu luonnonvalkoisella kokonaan. Minä halusin tehdä kastemekosta hiukan erilaisen, joten siinä on tytölle keltaiset nauhat ja pojalle vihreät. Mekon kangas on luonnonvalkoista satiinia, organzaa ja pitsiä. Nyt kastejuhlaa järjestellessämme huomasin, että useassa paikassa sanottiin, että mekon tulisi olla kirkkaanvalkoinen.


Helmaan on kirjailtu kyyhkynen, jolla on suussaan samanväriset nauhat kuin mekossa on nauhavaihtoehdot. Ajatuksena on, että mekossa kastettujen lasten nimet kirjaillaan helmaan. Vähän mua harmittaa tuon kirjonnan laatu. Tai itse kirjontapistoissa ei ole mitään vikaa, mutta en ole tajunnut laittaa sellaista irti revittävää tukikangasta siihen alle. Tuo satiini pikkuisen kupruilee. Tämäkään ei varmaan haittaa, kuin minua itseäni. En ole vielä päättänyt, tuleeko lapsen nimi luonnonvalkoisella vai värillisellä langalla.


Hiha on keskeltä auki ja satiinihihan sisällä on pitsihiha. Hihat olivat aika pitkät, vaikka juhlan sankari oli jo melkein sen kaksi kuukautta juhlahetkellä. Hihansuihin täytyy vielä kehitellä jotkut lenkit, että ranteisiin sidottavat nauhat pysyvät paremmin paikoillaan. Ranteen alta nauhat ovat kiinni neppareilla.


Kaulus on muotoiltu pääntielle pitsin reunasta ja hyödynnetty pitsin reunan kaunis muoto.


Tässä vielä nämä värivaihtoehdot tytölle ja pojalle. Myös nämä eteen tulevat ruusukkeet ovat nepparikiinnitteiset.



perjantai 20. huhtikuuta 2012

Pikkuinen bolero pikkuiselle tytölle pikkuisella kiireellä

Vaikka blogin aihepiirinä ovatkin kädentaidot, aika vauvapainotteista on tämän blogin sisältö viimeaikoina ollut. Niin myös tälläkin kertaa ja vielä useampi seuraavakin postaus tulee olemaan. :) Meillä oli ristiäiset ja päätin, että toimituksen jälkeen neiti saa päälleen punaisen samettimekon. Mekko on kirpparilöytö, johon olin aikalailla ihastunut. Se oli hyvässä kunnossa ja maksoi 2,50 €. Se on kuitenkin hihaton, joten mieleeni tuli heti viimevuotisen käsityölehden soma pikkubolero. Ja kaapille kaivamaan ohjetta esiin..

Tässä vaiheessa ristiäisiin oli noin 3 viikkoa aikaa. Ajattelin ensin tekeväni boleron kiiltäväpintaisesta puuvillalangasta, jota olin ostanut Lidl:stä. Lanka oli paljon ohjeen lankaa paksumpaa ja vaikka yritin tilkusta laskea tiheydet kohdilleen, bolerosta oli tulossa aivan valtavan suuri. Urho-Matti eli Uusiksi Meni. Piti lähteä kaupasta hakemaan uudet langat. 

Vauva itkeskeli päivisin paljon, joten oli turha edes kuvitella saavansa boleroa tehtyä. Aikakin sitten jo alkoi käydä vähiin. Jossain vaiheessa neuloin kädet ylhäällä, kun lapsi ensin oli huutanut vatsavaivojaan muutaman tunnin ja nukahti lopulta syliin. Näytti siltä, että saan boleron ihan hyvissä ajoin valmiiksi. HUOM! Se vain näytti siltä. Poimin reunoista silmukat ohjeen mukaan ja tein kuusi kierrosta resoria ja päättelin (ohjeessa oli neulottu nirkkoreuna, jota en ymmärtänyt alkuunkaan). Oli kuulkaa todella nätti. Teki mieli leikellä koko komeus sellaisiksi parin sentin mittaisiksi langoiksi. Kaarevissa kohdissa ei ollut lähimainkaan riittävästi silmukoita ja resori veti reunan aivan törkeästi kasaan. En ollut vain huomannut sitä siinä tehdessä, kun mulla oli vähän liian lyhyet pyöröpuikot ja työ oli siinä kaapelilla tiukassa supussa. Ihana mies yritti lohduttaa ja sanoa, että ei se ole pahan näköinen. No eipä toki ollut. Ei muutakuin purkamaan koko resorireuna alkutekijöihinsä ja silmukoita lisäämään. Tein kaareviin kohtiin puolet enemmän silmukoita ja nyt niitä on riittävästi. Jos lehden mallineule on tehty tuon ohjeen mukaan, en voi ymmärtää, miten se ei näyttänyt samalta. Toinen vika siinä ohjeessa oli se, että miehustassa kädentie oli suurempi kuin hihan pyöriö. Silitysraudalla piti yrittää tehdä ihmeitä, ettei se näyttäisi ihan pahalta.

Bolero valmistui noin 1,5 h ennen kastejuhlan alkua.. Niinpä. Aivan kuin siinä vaiheessa ei olisi ollut jotain muutakin tekemistä. Juhlat menivät hyvin, juhlakalu itse oli reipas ja hyväntuulinen. Bolero ei oikeastaan ollut juhlassa kovin kauaa päällä, kun tyttö kulki sylistä syliin ja hänen tuli kuuma. Toiset juhlat olivat seuraavana viikonloppuna, jossa bolero pääsi uudelleen käyttöön.





Ohje: Suuri käsityö 2/2011
Koko: 62/68 cm
Lanka: Schachenmayr Baby wool
Menekki: 75 gr.
Puikot: 2,5 mm, resori 2 mm


Ps. Nyt meillä on voitettu pahimmat vatsanväänteet ja meillä on niin nauravainen tytöntyllerö.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Tää on niin tätä..

Hiukan historiaa. Kaksi vuotta sitten tein miehen sisarelle lahjaksi vohvelikankaisia käsipyyhkeitä. 1/4 valmistui määräaikaan mennessä, loput hän sai jälkitoimituksena. Viime vuonna aloitin tekemään pitsineulehuivia...öö, se on kesken vieläkin. Ennen joulua, kun tein Tilda-pussukoita joululahjaksi, ajattelin olevani asialla hyvissä ajoin. Joulupussukoiden kanssa tuli sen verran kiire, että tämän pussukan sain leikattua, mutta en ommeltua. Niinpä se valmistui tänäkin vuonna myöhässä. Eli miten olis, pitäiskö nyt heti alkaa tuumailla ensi vuotta ja aloittaa pikimmiten.

Tilda-pussukka on mitä mainioin malliltaan, itse pidän siitä todella kovasti. Tällä hetkellä omani ei ole meikkipussukkana (mitä se meikkaaminen on, kysyy pienen vauvan äiti?), vaan toimittaa virkaa kameran, laturin ja johdon säilytyspussukkana. Tämä pussukka lähti siis lahjapakettiin kera Mma Ramotswe-kirjan ja tunnelmaa luovan Rooibos-teen kera. 

 

torstai 15. maaliskuuta 2012

Elämää tytöntylleröisen kanssa

Tyttöhän sieltä tuli ja teki meidät hyvin onnellisiksi. Tässä on kuukausi eletty vauvaelämää. Aivan ihanaa, mutta kiirettä pitää. Äiti lähinnä katselee keskeneräisiä käsitöitään. Nyt on tärkeämpää tekemistä, mutta silti, kun on tottunut aina näpertämään jotain, tuntuu oudolta olla näpräämättä lankojen ja kankaiden kanssa. Vauvan talvihaalari jäi kesken. Uusi suunnitelma on jättää sieltä välikerros pois ja tehdä siitä keväthaalari. Ellei kesä yllätä. Vauvalla on vatsavaivoja, joten on väliin aika itkuinen. Pari käsityötä pitäisi ehtiä viimeistellä, niin saisi kuvat tänne. Ristiäisiin pitäisi tehdä vauvalle bolero. Sitä sain eilen tehtyä, kun neiti nukahti syliin enkä raaskinut siirtää, kun oli vatsavaivoja huutanut siinä ennen pitkän tovin. Niskat kyllä kiittelivät neulomisasentoa, kun toinen käsi ei oikein levollisessa asennossa ollut.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Viimeiset lisäykset sairaalakassiin

Täällä ollaan. Kokonaisena. Ja tuskaisena. Remontin osalta meillä alkaa jo näyttämään hyvältä, mutta kyllä vielä on paljon laittamista. Muun muassa verhot odottavat ensin tekijäänsä. Äitini osti pikkuiselle ruskean samettihaalarin, jonka ajattelin laittaa vauvalle sairaalasta kotiin palatessa. Halusin sen kanssa sävy sävyyn lapaset, sukat ja myssyn. Haalarin resorissa oli ruskeaa ja turkoosia. Valitsimme tulevan isän kanssa tällaisen mintunvihreän värin sopivaksi. Langat ostin kauan sitten, mutta vain lapaset tulivat silloin valmiiksi. Nyt oli aika kaivaa projekti uudelleen esiin ja kisailla siitä, kumpi ehtii ensin, vauva vai uudet neuleet. Neuleet ehtivät, viimeinen sukka valmistui tänä aamuna. 
Lakkeja täytyi tehdä kaksi, kun ensimmäinen näytti niin olemattoman pieneltä. Toisaalta vertasin sitä äitiyspakkauksen trikoomyssyyn ja samaa kokoa olivat. Tein sitten kuitenkin isommankin - ja siitä tuli sitten vähän jo liiankin iso - tuohon myssyyn vastasyntyneen pää kyllä häviää...
Malli: Vauvan myssy, Kädentaidot 2006 (Weilin&göös), s.194
Lapaset, vanhat lapaset olivat mallina
Sukat: Marttaliiton ja Novitan vauvasukkien ohje
Puikot: 3 mm
Lanka: Fortissima Piccolino, Schoeller
Menekki: vajaa 4 kerää, á 25 gr/kerä