maanantai 19. joulukuuta 2011

Pääasia

Tämä pipo on valmistunut jo pari kuukautta sitten, olen aivan unohtanut laittaa sen tänne näkyville. Malli on simppeli, mutta kiva. Tässä työssä tehtiin historiaa, sillä melkein koko pipo tuli automatkalla tehtyä. Yleensä en saata autossa tehdä mitään, koska heti tulee huono olo. Toivottavasti onnistuu myös jatkossa. Joulu lähestyy ja muutama lahja on vielä ostamatta. Arvatkaa innostaako lähteä tuonne ihmisvilinään, yäks.  


Malli: Silo-Pipo
Ohje: Kauhavan Kangas-Aitta Oy (Taito 3/2009)
Lanka: Silje alpakka
Menekki: 50 gr.
Puikot: 4 mm


Pipo on ollut jo kovassa käytössä ja se on sävy sävyyn uuden toppatakkini kanssa. Ainut vaan, että kyllä tuo alpakkakin vähän mun herkkää ihoani kutittelee.

torstai 15. joulukuuta 2011

Joulun tunnelmissa tai sitten ei

Täällä sitä on vietetty sairaspetillä taas pari viikkoa. Alkoi tulla supistuksia, joten minut määrättiin lepoon. No lepääminen makuuasennossa ei tule kysymykseen, on niin hirveät leposäryt lonkissa. Niinpä minä olen vaan hengaillut ja suunnitellut mitä kaikkea voisin tehdä. Vauvasukkia on tullut tehtyä jonkin verran.

Aloitin marraskuussa tekemään töihin joulukalenteria, jonka sitten viimeistelin sairauslomalla ollessani. Idea taloon tuli jostakin blogista, jälkikäteen en sitä enää löytänyt. Lisäksi muokkailin sitä omien ideoiden mukaan. Aika iso siitä tuli. Jokaisen päivän luukku on ikkuna, jossa on tasku. Ainoastaan itsenäisyyspäivälle, Lucian päivälle ja jouluaatolle sain ikkunaan muutakin "tapahtumaa" kuin verhot ja numeron. Adventit piti laittaa muihin kohtiin, koska vaihtelevat joka vuosi eri päiville. 1. adventti löytyy joulukuusen vierestä lyhdystä, 2. ja 3. adventti on vintin ikkunoissa ja 4. adventti ovi-ikkunassa.


Taskujen numerot sekä kynttilät ovat kirjottu muliinilangalla. Tontut, pukki ja Lucia on applikoitu. Pukin parta on tehty Tilda-tyyliin bukleelangasta.







Tonttujen malli on peräisin joulu-aiheisista lautasliinoista, joita käytin mallina. Olihan siinä melkoinen pipertäminen. Pikkusydämet jäivät yli Tilda-kurssin tekeleistä ja ne sopivat erinomaisesti näille tontuille. Tonttulakeissa ja huopikkaissa on pienenpienet kulkuset. Talon taustana on vanulevy ja puuvillakangas. Päällinen on puolipellavaa, kierrätettyä sellaista. Lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen ja niin oltiin töissäkin. Voi olla, että ihan heti en samanlaista lähde tekemään. Toinen malli on kyllä mielessä meidän pikkuiselle.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Päivittelyä

Janika ja Nea ovat saaneet arpapalkintonsa, joten nyt voin laittaa kuvan palkinnoista tännekin. Palkinnoksi lähti Tilda-pussukat, jotka kätkivät sisälleen suklaisen yllätyksen. Meikkipussin kaava on kirjasta Tildan tapaan. Sen verran mallia täytyi taas muuttaa, että laitoin pusseihin pidemmät vetoketjut kuin ohjeessa oli ja pyöristin kulmat. Pussi on tosi kätevän mallinen, kun vetoketjun saa auki pitkältä matkalta ja pohja on laakea. Näitä oli ihana tehdä - voisin tehdä näitä 100 lisää. Meikkipussin päällinen on tukevaa puuvillaa, välissä on vanu ja vuorina ohuempi puuvillakangas.


En tiedä mihin nämä päivät häviävät, mutta pian on jo joulu. Tuntuu, etten ole mitään saanut aikaiseksi ja taas on seuraava päivä. Käsityöt valmistuvat tosi hitaasti. Uusia lankoja ja kankaita taas on ilmestynyt meille huomattavasti tiheämpän tahtiin. Enää vajaa kaksi kuukautta töitä ja alkaa äitiysloma - jännittää. Ja vauvalle ei ole valmiiksi tehtynä kuin yhdet lapaset. Rakas joulupukki, saisiko muutaman lisätunnin päiviini kiitos :)

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Arvonnan voittajat

Arvonta suoritettiin kahden onnettaren kera lauantaina, mutta en ole ehtinyt tulla tänne voittajia kertomaan. Päätin jakaa kaksi palkintoa, jotka menevät Janikalle ja Nealle. Palkinnot lähtevät heille, laitan kuvan myöhemmin, kun he ovat pakettinsa saaneet.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Tonttuja liikkeellä..

Eilen illalla valmistuivat Tildan joulu -kurssilla tekemäni tontut. Näitä on ollut niin mukava tehdä, vaikka aikaahan näihin saa kulumaan p-a-l-j-o-n. Tekemisen lomassa tulee lisää ja lisää uusia ideoita, millaisen seuraavaksi haluaisi tehdä.

Tilda-kirjat ovat oivallisia inspiraation luojia, mutta kritiikin sananen on valmistusohjeista sanottava. Valmistusohjeiden mukaan  kappaleita ei leikata valmiiseen muotoon. Tämä tarkoittaa sitä, että kun näillä tontuilla jalka on polveen asti punaista kangasta ja siitä ylöspäin luonnonvalkoista, punainen ja valkoinen kangas yhdistetään ensin isona pintana yhteen, asetellaan toisen puolen kanssa päällekkäin ja vasta sitten otetaan kaava, ja piirretään kynällä kaavan ääriviivat. Tämän jälkeen ommellaan ja sitten vasta leikataan. Hmm..mielestäni tämä on taas näitä konsteja, joilla ompelusta tehdään mahdollisimman monimutkaista ja sitä kautta siihen menee helposti hermo. Toisekseen  kankaan menekki kasvaa tällä tapaa huomattavasti. Kappaleet pysyvät hyvin paikoillaan ihan nuppineuloillakin. Kukin valitkoon kuitenkin itselleen sopivan valmistustekniikan. Pääasia, että tekeminen on mukavaa.

Tänä vuonna odotan jostain syystä joulua enemmän, kuin aikaisempina vuosina. Toivon mukaan remontti on siihen mennessä valmis ja  tontut saavat olohuoneesta arvoisensa paikan.  







maanantai 24. lokakuuta 2011

Arvonta!

Kuinka minusta tuntuu siltä, että virkkasin Klaus the Kilpikonnan aivan äskettäin? Siitä on kuitenkin vuosi vierähtänyt ja Präntöön Kruppukräätärin blogi täyttää kaksi vuotta 29. pvä eli lauantaina. Kruppukräätäri on potenut täällä parin kuukauden ajan identiteettikriisiä siitä, voinko olla enää Präntöön Kruppukräätäri, kun muutin Präntööltä pois.

Blogin kaksivuotisen taipaleen kunniaksi pistetään taas arvonta pystyyn. Tämän vuoden arpapalkinto on yllätys vielä jopa minulle itselleni. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin, että palkinto on jotain ommeltua. Kenties jotain jouluista ja Tildamaistakin, ehkä.

Arvontaan voi osallistua lauantaihin saakka. Lukijat ovat mukana yhdellä arpalipukkeella ja tämän postauksen kommentoijat toisella. Yhteensä arvontaan voi siis saada kaksi arpaa/hlö, toisen olemalla lukija ja toisen kommentilla. Anonyymit, muistakaa joku nimimerkki tai tunniste.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Puputehtaalta päivää!

Piiitkästä aikaa ehdin kirjoitella kuulumisia tänne ja käsitöitäkin on tullut valmiiksi. Kruppukräätärin syyspäivät ovat olleet kiireisiä. Töitä, remonttia, kurssilla käymistä, vauvamasun kasvattelua ja sairastelua. Jälkimmäisen olisin mieluiten jättänyt kokonaan väliin. Ei auta, tässä sitä nyt yskitään keuhkoja pihalle oikein antaumuksella ja ollaan sairauslomalla. Lääkäri kehotti lepäämään, ainoa vaan että tuo vaakatasossa tapahtuva lepo ei onnistu, koska yskiminen alkaa välittömästi.

Tällä viikolla loppui Vaasa-Opiston järjestämä Tildan joulu-kurssi, joka oli aivan ihana. Se onnistui vuorotyöläiseltäkin, koska se oli vain neljä kertaa. Olen ostellut Tilda-kirjoja, -kankaita ja muuta tilpehööriä jo aiemmin, mutta ikinä en ole ehtinyt mitään aloittamaan. Neljässä kerrassa ei paljon ehdi, mutta kun kotona työskenteli ahkerasti, valmista tuli aivan kivasti.

Ensimmäisenä aloitin isot pellavapuput, joiden tarkoituksena ei ollut olla jouluisia, vaan ne tulevat saamaan aitiopaikan olohuoneen sohvalta tai nojatuoleilta. Pupujen vaatetus ei ole aitoa Tildaa, vaan asut lähtivät kehittymään poikapupun rusetista ja tyttöpupun lierihatusta. Tyttöpupu on tehty luonnonvalkoisesta pellavasta, kun taas poikapupu on puuvilla-pellavasekoitetta. Sekoitemateriaali oli paljon tiiviimpää ja toimi tässä tapauksessa paremmin.


Tässä pupupari Wilhelmiina ja Wilho ovat syksyisellä retkellä ulkona. Lierihattu, rusetti sekä mekon reunapitsi ja napit löytyivät vanhoista varastoista. Näitä oli aivan ihana tehdä! Yhteen pupuun meni lukematon määrä työtunteja. Silmät ja nenät on kirjailtu käsin, posket on maalattu Tilda-poskivärillä. Jännitti ihan hirveästi ottaa pensseli käteen, siinä olisi mennyt tuntien työ hukkaan, jos poskien maalaus olisi epäonnistunut.

Lisää on luvassa Tilda-juttuja, kunhan ehdin viimeistelemään.. Varoituksen sananen vielä Tilda-juttuja harkitseville -- tämä on koukuttavaa! Ei auta, vaikka kangaspino vähän pieneni, uusia on jo ostettu tilalle.

tiistai 16. elokuuta 2011

Huhuilua muuttolaatikoiden keskeltä..

Täällä taas, pitkästä aikaa. Nyt on hyvä aikaa päivittää blogia, kun kämppä on hyrskyn myrskyn ja illalla on asuntonäyttö..eipä sitä tässä kohdassa tähdellisempääkään ole ;) Kesä oli ja meni. No suoraan sanottuna, en kauheasti nauttinut enää loppuvaiheessa niistä helteistä. Olisihan se mennyt, jos olisi saanut vain veden äärellä oleilla. Täällä on meneillään tavaroiden pakkaaminen. Laatikoita on pakattuna jo hyväinen määrä, mutta juuri missään kaapissa sitä ei vielä huomaa. Lankoja en malttaisi pakata vielä, niitä on niin kiva hipsutella aina ohimennen.

Käsitöitä olen taas aloittanut monia, mutta valmiiksi ei ole tullut kuin tämä yksi. Itse neliöt valmistuivat hyväsä tahdissa, mutta eniten aikaa vei vuorittamisen odotus, siis puutetta oli viitsimisessä. Kassissa on vuorina valkoinen markiisikangas, johon ompelin yhden vetoketjullisen pikkutaskun. Kahvat ovat Prymin. Kaikki neliöt ovat samasta lankakerästä tehtyjä. Alkuun en ollut aivan varma, pidänkö sittenkään kyseisestä väristä. Nyt, kun sain kassin valmiiksi, pidän siitä kyllä kovasti.
 Malli: oma
Lanka: Bombay (Katia), yhdistelyyn Mandarin petit
Menekki: n.150 gr Bombayta ja 50 gr. Mandarinia
Puikko: 3.5 mm


Mökillä en ole ehtinyt olla niin paljon, kuin olisin halunnut. Marjat tuli poimittua kaksi viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Olivat jo niin kypsiä. Mehut on tehty ja osa marjoista kokonaisina pakastimessa. Meidän porkkanat on aikaisempina vuosina olleet aina todella kitukasvuisia, paksuja, mutta lyhyitä. Ja madon syömiä. Havaitsin rikkaruohonpoisto-operaation yhteydessä, että penkkiin oli jälleen ilmestynyt matoja.. päätimme siis pelastaa satomme, ennen näitä viheliäisiä ystäviä. Porkkanamaa kalkittiin kunnolla viime vuonna, ja tulos näkyi porkkanoiden koossa selvästi. Toki olisi ollut hyvä, jos ne olisivat vielä hetken saaneet maassa olla. Tänä vuonna oli paljon tällaisia venkuroita yksilöitä, mietimme, että mahtaako siihen löytyä mullan rakenteesta joku syy? Tietääkö kukaan? Pitääkö lisätä jotain maahan?


Tämä porkkanapariskunta oli suosikkini. Vai omaanko vain likaisen mielikuvituksen?

Upouudessa kasvihuoneessa paprikat ja tomaatit yrittävät ehtiä valmistumaan vielä tämän syksyn aikana. Kasvihuone valmistui hieman myöhään satoon nähden. Tai siis - eihän se vielä valmis ole, ovi ja yläkolmiot puuttuvat. Hieno kasvihuone se on keskeneräisenäkin!


Nyt odotellaan vielä omenasadon valmistumista kieli pitkällä. Omenoita tulee paljon, mutta kovin ovat pienen näköisiä. Kolmen viikon päästä, kun muutetaan, on meillä kaksi omenapuuta lisää. Sain valmistumislahjaksi päärynäpuun, mutta se odottelee vielä purkissaan pääsyä uudelle pihamaalle.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Ompeluksia..

Kesällä ihan selkeästi laiskottaa käsitöiden suhteen.. Puikkoihin en juurikaan ole viime aikoina ehtinyt tarttua, ompelukoneeseen selkeästi enemmän. Kummipoika täytti mahtavat 3 vuotta ja tein hänelle lahjaksi Mauri Mäyräkoiran ja t-paidan.


Poikkesin Sinooperiin joku aika sitten ihan suunnittelematta ja sehän on sellainen kauppa, josta löytyy aina jotain pientä kiva. Mäyräkoirasta oli malli ja valmiita tarvikepakkauksia, joten sellainen tarttui sitten mukaan matkaan. Koiran tekeminen oli nopea homma ja lopputulos ihan lystikäs.

Ostin joku aika sitten neulekahvilaystävältä kassillisen hänelle tarpeettomaksi jääneitä kankaita. Apina/leijonakuosi oli niin viikarimainen, että se sopii hyvin kummipojalle. Kaava on Ottobre 3/11 lehdestä. Malli on slim fit-väljyyksin eli sopii hoikkavartaloiselle lapselle. Koko on 98 cm. Tuubi-reunat ovat keltaista resoria. Yksinkertainen malli ja voi että miten hermo taas kiristyikään, oikein piti miettiä, olenko voinut opiskella vaatetusalaa ja toiminut ompelijana useamman vuoden.. Saumuri toimi tällä kertaa hienosti. Tuubireunojen kanssa oli ongelmaa, kun tikkaukset tein kaksoisneulalla. Tuli iso ikävä rakasta tasosaumakonetta..nyyh. Tikkaukset yrittivät vinoon ja minä en vinosta tykkää. Lopputulos on hauska ja värikäs. Seuraavana päivänä synttäreistä kummipoika viiletti paljaalla pyllyllä tämä paita päällään, osoitti kummitätiä ja sanoi: "Sinä olet höpönassu!" <3 <3




Syksyllä koittavat uudet tuulet myös blogissani. Blogin teema ei ole enää pelkkiä käsitöitä, vaan mukaan astuu remontointi. Teimme kaupat vanhasta 30-luvun lopussa valmistuneesta talosta, johon pääsemme muuttamaan vasta syksyllä. Samalla aloitamme keskikerroksen täyden remontin.. ruskea 70-luku saa väistyä valkoisen tieltä.  Hrr, jännittävää!

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Mekkoja..

Pitkästä aikaa täällä taas. Käsityörintamallakin on välillä ollut vähän hiljaiseloa, nyt jos se tästä taas vähitellen lähtisi uuteen nousuun. Joskus maaliskuussa aloitin tekemään kummitytölle neulemekkoa, joka valmistuikin nopeasti Taivaan tulet-maratonin aikana. Mekko neulotaan ylhäältä alaspäin ja jo tuossa kainalon kohdalla tajusin, että mekko tulee olemaan aivan liian pieni. Purkamaan en viitsinyt ryhtyä, joten tein mekon valmiiksi ja aloitin samantien seuraavaa. Eiköhän sekin mekko käyttäjänsä löydä, vaikka kaikki kaverien ja sukulaisten vauvat ovat olleetkin viime aikoina poikia. Seuraava ei sitten valmistunutkaan ihan niin nopeassa aikataulussa. Vähän jo kyllästyttikin tehdä toista ihan samanlaista. Erilaiset helmat tein molempiin ja henk.koht. kyllä itse tykkään tuosta rimpsuisesta enemmän.

 Malli: Maxi dress/ by Elena Nodel (Ravelry)
Lanka: vaaleanpunainen Baby Bamboo (Sirdar Snuggly) ja pinkki Nature classic (Adriafil)
Puikot: 4.5 mm
Langan menekki:
pienempään kokoon vaal.pun 2 kerää ja pinkkiä 1 kerä
isompaan kokoon vaal.pun 3 kerää ja pinkkiä 2 kerää


Valmistuminen keisarin uusissa vaatteissa alkoi näyttää jo hyvin todennäköiseltä pari viikkoa ennen h-hetkeä. Kankaat oli hankittu, mutta siihen se sitten jäikin. Mekon malli on jostain vanhasta Modasta. Malli oli hihaton, joten hiha muotoiltiin erikseen. Sain kyllä suurennella kaavoja, tantta kun olen. Kankaan löytäminen oli hyvin hankalaa. Hienoja kankaita löytyi kyllä rullatolkulla, mutta halusin mahdollisimman vähän muistuttaa sohvaa. Mieleinen kangas löytyi sitten palakorista ja leikatessa se riitti juuri ja juuri.. hihaa piti vähän soveltaa. Alkuperäisessä mallissa oli kaulalla oleva ruusu tehty samasta kirjavasta kankaasta, mutta minä kävin ostamassa sen valmiina. Housuiksi tein valkoisesta pellavasta capri-mittaiset pöksyt, etteivät kalkkunanvalkoiset kinttuni häikäisisi koko juhlayleisöä.  Äkkiähän nämä lopulta sitten valmistuivat, mutta sanoisinko ettei hetkeäkään liian varhain ;) Mekon helman käsinompeleet sain valmiiksi juhlia edeltävänä iltana vähän ennen vuorokauden vaihtumista. Juhlat meni hyvin ja paperit tuli.
Tällä hetkellä on suuria suunnitelmia vireillä.. seuraava projekti onnistuessaan tulee viemään vuosia. Kerron siitä lisää myöhemmin. 

tiistai 3. toukokuuta 2011

Ihana toukokuu!

Vihdoin ollaan toukokuussa.. 24 päivää valmistumiseen. Sitten päästän suuren helpotuksen huokauksen. Ja kun vuoden päivät menee eteenpäin, huomaan taas miettiväni mitä sitä vielä voisi elämässä opiskella. Nyt en mieti.

Käsitöiden saralla menee mukavasti, mutta kun teen niin montaa työtä yhtä aikaa, ei tahdo tulla valmista, on vain paljon melkein valmista. Tulon päällä on ainakin kesäkasseja ja tyttöjen mekkoja. Ostin kirpparilta kansion, jossa on iso pino vanhoja Uuden neulekerhon ohjeita. Siltä löytyi paljon kivoja niksejä. Olen tehnyt inventaariota lapsuudenkotini työhuoneella ja selannut pinoittain vanhoja 80- ja 90-luvun käsityölehtiä läpi. Sieltä otin säästöön joitakin kivoja neuleohjeita ja loput lehdet jatkoivat matkaa kierrätykseen.

Nämä valmistuivat jo jonkin aikaa sitten.Talven kylmillä ranteitani usein palelee, lisäksi pyörittelin ihanan värisiä lankakeriä käsissäni ja mietin mitä niistä tekisin. Kaksi kärpästä samalla iskulla, päätin tehdä rannekkeet. Kynsikkäiden sijasta päädyin rannekkeisiin, että niitä voi pitää sitten sisälläkin talven viimoissa. Tiheydet laskeskelin pulleiden pikku kätösteni mukaan ja tikkuaminen sai alkaa. Nopeaa ja aivotonta puuhaa, lanka hoiti raidan tekemisen. Virkkasin alareunaan pykäreunaa, ettei reuna lähde kiertämään. Alareunaan en halunnut joustinta. Langan väri ja raita on ihana!




Ohje: oma
Lanka: Knitcol Trends, Adriafil, 100 % merino
Puikot: 4 mm
Menekki: vajaa 100 gr.

Sitten tähän loppuun vielä luistelijatyttösen kuva aiemmin tänä vuonna valmistuneessa puvussaan. Puku on kuulemma käyttäjälleen mieleinen ja saanut huomiota harjoituksissakin.



keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Osa maailman suurinta tilkkupeittoa

Novitan, Martta-liiton ja Tekstiiliopettajaliiton isoäidinneliökampanjassa kerätään tilkkupeittoja, joista kootaan maailman suurin tilkkupeitto. Sen jälkeen peitto puretaan ja alkuperäiset pienet peitot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.

Oman peittoni väritys lähti jämälankojen pyörittelystä. Noh, joitakin lankoja oli enemmän kuin sellainen pieni mytty, mutta kuitenkin niitä oli niin vähän, ettei niistä saanut esimerkiksi sukkia. Seuraavaksi halusin tehdä tämän kauden sateenkaariväristä, ettei tarvitse huolehtia värien vaihteluista. Muut värit valitsin sen perusteella mitä sateenkaarilangasta löytyi. Puolet tilkuista on sateenkaarilangalla tai jämälangoista tehtyjä ja loput puolet yksivärisiä. Tein aina viisi yksiväristä tilkkua samalla värillä (paitsi lilalla 4). Pirteä väritys langoissa toi ihanasti pirteyttä ja nostatti kevään henkeä.

Tilkkupeitto valmistui kuukaudessa ja väkersin tilkkuja kaikissa mahdollisissa paikoissa :) Tilkkuja on yhteensä 48 palaa. Jokaisen tilkun reunustin kiinteillä silmukoilla, jotka tein kaikkiin tilkkuihin vihreällä. Lankojen päättely vei oman aikansa. Sommittelu oli olevinaan vaikeaa, sillä vaikka miten yritti, aina oli jossain kohdassa samat värit yhdessä rykelmässä. Itse tilkkujen tekeminen oli nopeinta ja kaikki jälkipuuhat veivät isoimman osan ajasta. Lopuksi tein vielä kierroksen kiinteitä silmukoita peiton ympäri. Jätin nirkkoreunan tekemättä, koska siitä ei mielestäni tullut nätti noin paksusta langasta tehtynä. Valmiin peiton koko on noin 90 x 120 cm. Peitto on painava ja venyy varmasti käytössä.

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Peiton väritys on tosi värikäs ja pirteä, joskaan en sitä osaisi kuvitella meille kotiin peitoksi. Mutta meillehän se ei tulekaan. Vihreä reunustus tilkuissa ja yhdistysväri tuo peittoon ilmettä. Toivon, että saadaan porukalla iso peitto kasaan ja että peitto tuo lopullisessa paikassaan lämmikettä käyttäjälleen.


Ohje: Novita kevät 2011
Lanka: 7 veljestä
Menekki: 800 gr
Virkkuukoukku: 4 mm

Taas tuli tunnustus :)


1. Milloin aloitit blogisi?
29.10.2009

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Käsitöihin liittyvästä: neuleista, ompelutöistä, askarteluista yms. Mukana on ollut myös mökkeilyä, puutarhanhoitoa ja uusia kirjahankintoja.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Eipä tämä taida olla millään tavalla erityinen, teen omia väkerryksiäni ja kerron niistä.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Neulekahvilassa ystävä kertoi omasta blogistaan ja siitä lähti innostus.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Useammin haluaisin saada postauksia, joka siis tarkoittaa valmiita käsitöitä useammin.
Taustaan en ole vielä tyytyväinen, mutta hiljaa hyvä tulee. Haluaisin saada enemmän kommentteja postauksiin ;)

maanantai 28. helmikuuta 2011

Kevättää, kovasti kevättää!

Uskon kevään pian tulevan, odotan lumen ja jään sulamista, mullan tuoksua, narsissien ja tulppaaneiden  sekä joutsenien ilmestymistä mökille. Niistä on minun kevääni tehty. Tänä vuonna kevät tulee myös siitä, että opinnäytetyö alkaa olla loppusuoralla. Se on ollut lähes verta, hikeä ja kyyneleitä.. ainakin kahta jälkimmäistä.

Käsitöitä olen tehnyt, mutta valmista ei taas mainittavammin ole tullut.. olen nimittäin aloittanut ainakin viisi uutta työtä. Ongelmani on se, että aloitan minulle niin haastavia juttuja, että niitä ei voi tehdä kuin keskittyneenä omassa rauhassa. Niiden tekemisen aikana ei voi keskustella kenenkään kanssa. Senpä takia piti ottaa vielä muutama uusi työ, joita voi tehdä sosiaalisen kanssakäymisen lomassa.

Kummitytön lakin piti valmistua jouluksi, mutta sepä valmistui vasta laskiaiseksi. Mallihan ei ole vaikea toteuttaa, mutta mutta mutta. Tekokelsin olen hankkinut samanlaista lakkia varten vanhimmalle kummitytölle useita vuosia sitten. Ilmeisesti arvioin vähän yläkanttiin menekin, sillä tämä oli jo kolmas lakki, minkä palasta tein. Nyt ei taida enää tulla neljättä. Malli on jostakin vanhasta Suuri Käsityölehdestä, mutta en ole merkinnyt kaavoihin mistä numerosta. Mallia muokkailin sen verran, että alkuperäisessä oli sellaiset nallen korvat tuossa leikkaussaumoissa. Ne jätin pois ja lisäksi tein korväläpät kaksinkertaisena. Hieman haasteellista on aina ollut löytää tuohon sopivaa nyöriä. Sävy on sellainen höperön värinen, että vastaavaa ei nyöreistä löydy. Beige osui lähimmäksi.

Viime torstaina olin neulenettikahvilassa isoäidinneliöitä väkertämässä. Innostuneena siitä, että pitkiin pitkiin aikoihin en ole isoäidinneliöitä virkannut, tein ensimmäisen aivan liian tiukkaa  jälkeä. Ja sitten purin ensimmäisen tilkun. Sen jälkeen pyörähti tehdas käyntiin ja nyt on neljäsosa hyväntekeväisyyspeiton paloista valmiina.  Näitä on ihanan koukuttavaa tehdä!

Lankana on 7 veljestä. Ensimmäisenä käytin jämälangat omista varastoista ja etsin sopivat mahdolliset värit kokonaisista keristä. Kaupasta hain uutta sateenkaari-väriä kaksi kerää ja oranssin kerän. Myyjä hosui hirveällä tahdilla, vaikka perässäni ei ollut muita. Kotona sitten kuittia tutkailtuani huomasin, että myyjä oli ottanut hinnan kolmesta oranssista ja yhdestä monivärisestä kerästä ja korjannut kaksi oranssia pois. Toinen monivärinen tuli nyt sitten kaupan sponsoroimana.


Tämä minun lankahylly täytyy vielä näyttää. Kävimme jo tuossa marraskuussa Tampereella Ikeassa ja sieltä hankittiin työhuoneeseen uusi hylly, johon sain lankani näkyviin paremmin. Pääsin eroon siitä vanhasta heiluvasta varastohyllystä, johon langat piti laittaa koreihin päällekkäin niin, ettei sitten muistanut mitä alemmista kerroksista löytyy. Nyt langat ovat niin, että näkyvillä on koko tarjonta ja tuplakerät ovat takarivissä. Lankaa voi ihan hyvin ostaa lisää, eihän tuo ole edes täynnä :)

tiistai 15. helmikuuta 2011

Vauvalahja

Suku kasvoi poikavauvan verran ja kummipojasta tuli isoveli! Onnea! Tässä vauvalahja tuoreelle pikkuprinssille. Äidin toiveesta tein luonnonvalkeasta hahtuvasta villavaippahousut. Valkoiset lyhytlahkeiset ostin psykiatrian yksikön toimintaterapian myyjäisistä, samoin kuin beigen sydämen. Jos hahtuvapöksyjen malli on sopiva, täältä tulee lisää pöksyjä...


Ohje: Hahtuvapöksyt by Hanna sovellettuna
Hahtuva: Ruskovilla
Menekki: n.80 gr.
Puikot: 4.5 mm, resori 4 mm

Tämä kuva on viimeviikonloppuna mökiltä otettu. Istuimme nuotion äärellä kuumaa glögiä maistellen ja makkaroita paistellen. Sininen hetki oli kaunis ja savunhajuinen. Kiva oli olla, vaikka kylmä nipisteli varpaita. Kaiken kaikkiaan alan olla jo ihan valmis ottamaan kevättä vastaan, kun se vain suvaitsisi saapua. Tulppaanit olivat ilmestyneet kauppaan ja se on minulle kevään merkki, vaikka lunta on maassa metritolkulla (melkein) ja pakkasmittari huitelee ihan mahdottomissa lukemissa.



torstai 27. tammikuuta 2011

Tunnustus


Smirge lähetti tällaisen tunnustuksen minulle, KIITOS ja HALAUS!


Tunnustuksen yhteydessä täytyy tehdä seitsemän tunnustusta itsestä ja jakaa tunnustus 15 blogille eteenpäin sekä ilmoittaa heille siitä.


Tunnustan...

...että vaikka olen vaatturi, minusta vaatteen silittäminen on vaikeaa.

 ... että minulla on liikaa lankaa.

 ...että en osaa hiihtää kunnolla.

 ...että murehdin liikaa asioita.

 ...että olen ärsyttävän pikkutarkka joissain asioissa.

 ...että minusta sinappi maistuu leivän päällä hyvältä. :)

 ...että en aina jaksa kammata hiuksiani vapaapäivänä, jos pysyttelen neljän seinän sisällä. 

Annan tämän tunnustuksen seuraaville blogeille: 
Hilpeä villapaita
Hedelmäpommi ja murot
HootHoot
Kesäheinän käsin tekemää
Made by Jossu´s
Sonrie Siempre


keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Pikkuista pienelle pojalle

Alkuvuosi on lähtenyt kulkemaan pikkuisten neuleiden parissa. Kaksi pientä prinssiä on tulla tupsahtanut lähipiiriin. Ensimmäinen vauveli sai pakettinsa violetin ja turkoosin sävyissä. Violetista hahtuvasta tein villahousut, joita voi käyttää mielensä mukaan villavaippahousuina tai tavallisena housuina. Huovutin housuja kevyesti pepusta ja haaroista. Turkoosin myssyn ostin psykiatrisen sairaalan työterapian myyjäisistä. Myssyssä oli niin paksu nyöri, joka kulki niskan takaa, että päätin tehdä siihen hiukan muutosta. Sukissa käyttämäni turkoosi on eri sävyä kuin myssy ja se ei näyttänyt ollenkaan mukavalta. Virkkasin reunaan kiinteitä silmukoita violetilla sukkalangalla ja tein ohuet nyörit samaisesta langasta. Pienenpieni vauvan sukkalankakerä oli tarkasti mitoitettu vauvan sukkiin. Sukkien valmistuttua jäi ainoastaan tuollainen pätkä, josta sain nyörit myssyyn. Kortit värkkäsin jo molemmille vauveleille. Toisen vauvan paketin paljastan sitten, kun lahja on annettu. Uusi projekti odottaa jo korissa aloittamista, vaikka olisi niitä vanhojakin sielä kesken.


Ohje: Villapöksyt by Hanna sovellettuna
Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva
Menekki: 80 gr.
Puikot: 4,5 mm, resori 4 mm 


Ohje: Marttojen vauvasukkaohje, Novita
Lanka: Baby Wool (turkoosit raidat Lanett)
Menekki: 1 kerä = 25 gr.
Puikot: 3 mm 

perjantai 21. tammikuuta 2011

Iisakinkirkkoa rakentamassa..

Joulukuun synttärisankarin luistelupuvun ensimmäinen versio oli liian pieni, eikun uutta pusertamaan. Joululahjaksi piti tulla myös sisarelle puku. Vaan eipä tullut ei, vaikka miten yritin. Pitkin tammikuuta olen pukuja väsännyt, mutta ne ovat edistyneet vain vähän kerrallaan muiden kiireiden (lähinnä opiskelu) vuoksi. Eilen illalla ne valmistuivat, melkein kuukauden myöhässä. Ei nyt kuitenkaan kestänyt ihan niin kauan kuin Iisakinkirkon rakentaminen. Olo keveni huomattavasti, kun sai pakata puvut paketteihin. Ihonvärisen trikoon kanssa oli alkuun pieniä erimielisyyksiä, mutta loppua kohden sopu syntyi. Tässä puvut koko sisaruskatraalle. En ole hyvä valokuvaaja (kuten tähänkin asti on voinut huomata), enkä omista mitään hienoa kameraa. Toivottavasti saan kuvia puvuista lasten päällä, tasona ne eivät oikein näytä miltään.
Turkoosit puvut ovat toistensa peilikuvia ja ensimmäiseksi valmistuneessa on pyöreät ja kiemurtelevat kuviot, kun taas tässä toisessa versiossa kuviot ovat teräviä. Vaaleansininen näyttää kuvassa vähän mitäänsanomattomalta, mutta uskon, että jäällä kankaan vaaleus ja loimusametin pinta pääsee oikeuksiinsa. Vaaleassa puvussa on myös ranteiden päällä lumihiutalekuviot. Ne olisivat saaneet olla vielä pienemmät, mutta oikeastaan nyt jo niiden applikointi oli melkoista väkerrystä.




Tässä puku kuvattuna takaa. Kuvio kiertää yhtäjaksoisesti edesta taakse ja sieltä kaksi kertaa käden ympäri. Turkooseissa puvuissahan käytin Suuren käsityölehden kaavaa pohjalla, jota sitten muokkailin ja parantelin (kuviot jatkuivat vähän tökerösti) ja kuviota muutin miehustan osalta kokonaan. Vaaleansinisen puvun suunnittelin itse ja piirsin itse myös kaavat.
Joulun aikaan alkoi näkyä ikkunoissa useammassa paikassa tosi kivan näköisiä paperitähtiä. Tarkemmin asiaan perehdyttyäni sain selville, että Tiina Klemettilä oli tehnyt tähtiä Ylen ohjelmassa 14.12. Ohjeet löytyvät Ylen olotilan askartelu-sivuilta. Vaikka joulu meni jo, halusin tehdä kokeeksi yhden tähden, että muistan asian vielä seuraavanakin jouluna. Tähti on helppo ja kaunis! Siihen meni maksimissaan 15 minuuttia. Näitä aion näpertää ensi jouluksi lisää ja erilaisia.

Mun ihana kämppikseni tai avopuolisoni tai miksi häntä nyt kutsuukaan kävi Ruotsissa työmatkalla ja pyysin häntä tuomaan jotain neulelehtiä. Hän toi KreativStickning joulunumeron ja StickMagasin tammikuun numeron. Ihana ja kiltti miäs! Innoissani olen niitä selannut ja etenkin tuosta KreativStickning-lehdestä löytyi paljon malleja, jotka haluaisin toteuttaa. Muun muassa mustavalkoiset kirjoneulelapaset sekä -pipo ja kirjoneuletyyny poron kuvilla.