tiistai 11. toukokuuta 2010

Mosaiikkikokeilua

Tämän työn kanssa on blogini kuvaustekstin mukaisesti koettu sekä onnistumista, että luomisen tuskaa. Kävin toissa talvena elämäni ensimmäistä kertaa ja toistaiseksi ainoan kerran mosaiikkikurssilla. Muut melkeinpä aloitteli pannunalusista, mutta minähän aloin heti vääntää tarjotinta...pienistä pienistä mosaiikinpaloista. Aika työläs aloittelijan hommaksi, mutta niin mukavaa. Nuo mosaiikin palat olin saanut joskus kauan sitten ja ne olivat jotain kauppojen näytekappaleita, sellaisia oikein pieniä. Niiden kanssa sitten olikin askaroimista. Liskon selkäpalat ovat harmaanmustaa, keskiselän viiru kullanhohtoista mustaa ja tausta kiiltävää mustaa. Liskon osalta laasti on valkoista ja taustalla harmaata, etteivät erilaiset mustat sekoitu liikaa toisiinsa. Reunoihin täytyi soveltaa kultaisia liekkejä, koska mustat mosaiikit loppuivat kesken. Tähän vaiheeseen asti työ sujui mukavasti. Puisen tarjottimen halusin maalata alta mustalla (yllätys kaikille, pidän mustasta) ja päälle hopeanharmaata krakleeraustekniikalla. Vaan kuinka kävi. Kesäisenä päivänä otin pensselin käteen ja aloin maalata. Musta kerros - ei ongelmia. Krakleerauslakka - ei ongelmia. Parin tunnin odotus, että lakka kuivuu - ei ongelmia. Hopeanharmaa kerros - YKSI ERITTÄIN ISO ONGELMA. Muuten ihan kiva, mutta se vaan ei halkeillut niinkuin sen piti. Ja mikä ärsyttävintä, syy ei ollut maalissa, vaan minussa. Tarjotin on maannut koko viime syksyn ja talven työhuoneen hyllyssä, että vanha maali hinkataan pois ja se maalataan uudelleen. Nyt kevään tullen otin sen hyllystä ja totesin, että oikeastaan se on parempi yksivärisenä.

2 kommenttia:

  1. Wau, onpa hieno tarjotin! Tuossa on kyllä ollut kova työ. Mutta varmasti ollut kivaa sommittelua!

    VastaaPoista
  2. Vau miten upea! Sinä se osaat kaikkea!

    VastaaPoista