sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vanhoja, osa 4. Pipareita, pikasurautuksia ja joulupukin kiireapua

Ostin viime vuoden lopulla uuden saumurin, Brother 3034d. Ompelukset rajoittuivat hyvin nopeiksi surautteluiksi ja koneen säätöjen kanssa opetteluiksi. Hyvä kone, ei ole paljoa tarvinnut säätöjen kanssa takuta, toisin kuin vanhassa. RIP Eva saumuri.
 
Ennen joulua piti tilata joulukortit ja valokuvakortteja varten tehdä jotkut kivat vaatteet, joissa lapset voisivat olla joulunakin. Ihastuin Piparipari-joustofroteeseen, jota tilasin molempien jouluasuja varten. Tytön mekko on Ottobren Lil´ Darlin paidan kaavasta muokattuna, koossa 92 cm (lehti 4/13). Pojan haalari Nukkumatti koossa 62 cm (lehti 6/12). Mekko toivottavasti mahtuu vielä ensi joulunakin. Nämä kankaat ovat niin ihanan tuntuisia, että olisi ihana pitää niitä muulloinkin...
 
Kuvien otto ei sujunut kuin elokuvissa. Haasteena oli saada molemmat tyytyväisiksi. Hymyä ei liiemmälti irronnut, mutta tilanteen positiivinen puoli oli se, ettei kumpikaan itkenyt kuvissa.
 
 
 
Pidin viime vuoden lopulla ensimmäiset Nosh-kotikutsut. Olin jostain blogista saanut idean, että annoin jokaiselle vieraalle lahjaksi Noshin trikoista ommellut hernepussit lapsille kotiin viemisiksi. Noshin luomupuuvillat ovat lähellä sydäntäni, mahtavia kankaita. Niitä onkin kertynyt hyllyyn jonkin verran. Merenneidot ja sukellusveneet - flikkaasia ja poikaasia. Hernepussien tetramalli Hääräämö-blogista.


Joulun lähestyessä laitoin pipo- ja huivitehtaan käyntiin. 3 pipoa puutarhapiilo-kankaasta: 1 itselle, 1 serkulle ja 1 luovuushaastekaverille (tämähän oli varsinainen luovuusnäyte). Pehemiän pallojerseystä huivi itselle ja Eurokankaan neuloksesta serkulle. Miksi, oi miksi en tilannut tätä puutarhapiiloa enemmän?



EK:n pallojerseystä kummitytöille pipot.

 
Puuvillaviskoosineuloksesta pipo ja EK:n palaneuloksesta huivi kummitytölle.  


Serkun tytöille huivit EK:n palalaarin neuloksia, samoin seeprakuviollinen. Perhoskuviopipo H&M:n mekosta, jonka olin ostanut alerekistä joskus aiemmin. Mekkohan ei ollut lähelläkään minun kokoani, mutta pidin kankaan kuviosta, joten ostin sen.


Serkun pojille/ kummipojalle Noshin sukellusvenepipot ja Ahkeraliisan kankaasta dinopipo.


Pienimmälle kummitytölle ompelin tällaisen tarkkuusheittopelin. Numerot on applikoitu, renkaat tein erivärisillä ompelulangoilla kokeillen koneen erilaisia koristeompeleita. Kankaat olivat omista varastoista. Hernepussit heittovälineiksi. Kovasti olivat jouluna kummityttö ja muut lapset peliä pelailleet ja lasten mentyä nukkumaan, olivat aikuiset jatkaneet :)
 
Tällaisen voisi tehdä kotiinkin.



lauantai 28. kesäkuuta 2014

Vanhoja osa 3. Neuleita

Sama teema jatkuu, kaivelen vanhoja julkaisemattomia töitä näkyville. Olenhan minä siis jotain ehtinyt sittenkin tehdä :)
 
Ensimmäisenä täytyy esitellä nämä röyhelöhuivit. Silloin, kun röyhelölankabuumi alkoi (oliko se 2010?) ostin näitä lankoja jossain mielenhäiriössä kaksi kerää, kun näyttivät niin kivoilta. Valmiita huiveja katsellessani kuitenkin tajusin, etteivät nämä ole minun juttuni. Lankakerät makasivat joutilaana lankahyllyssä (parin muun kaverikerän vieressä). Yritin kyllä muutaman kerran aloittaa, mutta mielestäni se oli niin hankalaa ja tuntui, että huivit eivät ala (heti kahden kerroksen aikana) näyttämään siltä miltä piti.
 
Helmikuussa 2012 eräs viikonloppu otin härkää sarvista ja televisiota katsellessa aloitin huivin. Mentiin nukkumaan ja heräsin yöllä kolmelta lapsivesien menoon - esikoinen teki tuloaan. Kävimme yöllä sairaalassa, meidät lähetettiin kotiin. Kävimme aamupäivällä sairaalassa, meidät lähetettiin kotiin. Odotellessa jotain tapahtuvaksi syntyivät nämä huivit hupsistahei vaan yhtäkkiä. Lapsi syntyi sen jälkeen ja huivit menivät seuraavana jouluna lahjapaketteihin. Ja onneksi näitä ei enää pahemmin kaupoissa näy.
 

Arnen ja Carlosin somat joulupalloset valmistuivat jouluksi 2012. Uho oli kova, että teen yhden pallon viikossa ja jouluna niitä on kulhollinen. Tarvitaan vain hyvin pieni kulho.


Malli: Arne ja Carlos - Joulupallot-kirja
Lanka: Pallas
Menekki: vähän
Puikot 2,5 mm

Sitten hypätäänkin ajassa tämän kuluvan vuoden puolelle. Neuloin nämä lapaset serkun tytölle synttärilahjaksi. Löysin kirjaston kirjasta älyttömän söpöllä idealla lapaset - juju kun olikin kämmenen puolella. Tuumasta toimeen vaan. Katsoin kuvasta, että aika paksua lankaa näyttävät olevan. Tehdään seiskaveikasta. Tarkastelin uudelleen kirjan ja lankavyötteen tietoja ja hoksasin, ettei tämä riitä vielä lähellekään. Lanka oli puolet paksumpaa kuin seiskaveikka. Päädyin tekemään seiskaveikasta kaksinkertaisena. Tulihan niistä varmasti lämpimät ja valmistuivat ne nopeasti, mutta onhan ne vähän tuollaiset jäykät pökkelöt. En ole oikein koskaan perustanut neuleohjeista, joissa käytetty lanka on jotain hervottoman paksua. Sydämet ovat toteutettu intarsiatekniikalla. Toiset lapaset on työn alla, mutta leuto talvi ja kevään tulo ei oikein pitänyt inspiraatiota yllä paksujen lapasien neulomiseen.


Malli: Rakkaudella tehty - Sydämelliset lapaset
Lanka: Novita, 7 veljestä - kaksinkertaisena
Menekki: Vajaa kerä mustaa, punaista hieman
Puikot: Muistaakseni 5 mm
 

Sitten on pakko päästä esittelemään yksi ikuisuusprojekteistani, koska se on vaan niin hieno. Aloitin tekemään tytölle pinnasänkyyn Afrikankukka-päiväpeittoa ennen kuin hän syntyi. Palaset syntyivät nopeasti, mutta niitä tarvittiin paljon. Lisäksi päättely on hidasta. Työ oli tauolla reilun vuoden, kunnes viime kesänä ajattelin, että yhdistelen nämä jo olemassaolevat palaset. Tuntien ja taas tuntien työ... Ehkä tämä valmistuu siihen mennessä, kun tyttö pääsee ripille. Huono homma vaan, että silloin peiton pitää taas olla paljon isompi. Huoh. Kiva näitä on kuitenkin tehdä. Aion ottaa seuraavaksi neulehommaksi taas kukkien virkkaamisen, kunhan saan tuon koko talven minua seuranneen työn valmiiksi. Sitä en aio jättää kesken. Lankana tässä peitossa on Lanett. Aika ohut lanka, mutta se on paljon kauniimmin laskeutuvaa kuin vaikkapa 7 veljestä. Lisäksi Lanettissa on hyvät värivalikoimat.




perjantai 27. kesäkuuta 2014

Vanhoja, osa 2. Vauvajuttuja

Sitten muistellaan, mitä olen tehnyt jo ennen esikoisen syntymää. Virkkasin hoitopöydälle kaksi kannellista pyöreää tarvikekoria ja yhden avomallin korin harsoja varten. Siellä ne ovat kohta 2,5 vuotta hoitaneet tehtäväänsä. Malli omasta päästä sovellettu, materiaali on trikookudetta. Nuo kannet ovat Jannu S:n suosikkeja. Aina vaippaa vaihtaessa pitää vetää kansi naamalle ja järsiä tuota pikkuruista nuppia.



Ikean hoitopöydän pehmuste oli aika rumannäköinen ilman päällistä. Pidin siinä aluksi pientä lakanaa, mutta hyvin pian tajusin, että sen sai pestä lähes jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä. Kipin kapin Marimekkoon ja ostin Hedelmäpeli-vahakangasta. Tein siitä irtopäällisen. Sitä voi pyyhkiä ja pestä. Tosi kätsy... ja tuli siinä tietysti Ikea-pehmusteelle vähän lisähintaa :)


Jannu S:n syntyessä majailimme vielä alakerran makuuhuoneessa (yläkerran remontti kesken). Makuuhuoneeseen ei mahtunut Neiti S:lle isompaa sänkyä, joten vauvalle piti saada pikkusänky ja nNeiti S pysytteli pinnasängyssään. Lainasimme suvun vanhaa vauvakoppaa, jossa minäkin olen vauvana nukkunut.
Ompelin siihen tähtikankaasta tällaisen reunan. Meni kuitenkin monta kuukautta ennenkuin Jannu S suostui ruveta nukkumaan tässä sängyssä. Jostakin syystä hän alkoi huutaa aina heti, kun hänet laittoi koppaan (vaikka olisi ollut unessa).  


torstai 26. kesäkuuta 2014

Tikulla silmään,

joka vanhoja muistelee. Aion nyt muistella vanhoja. Kaveri sanoi, kun odotin toista lastani, että siinä se toinen menee, kuin yksikin. Noh, saanen olla hieman eri mieltä. Jannu S on erittäin hyväntuulinen kaveri, ollut koko 10 kuukautisen historiansa. 8 kuukautta hän oli rauhallinen ja osasi odottaa vuoroaan. Pistettyään ryömintävaihteen silmään, on hänestä tullut vikkelä ja eloisa pojannassikka. Mielipuuhia ovat kenkien ja vessaharjan imeskely..en kestä. Neiti S taas on hurmaava 2-vuotias UHMAikäinen. Itsepäinen kuin äitinsä. Eli tarvinneeko sanoa enempää..liiemmälti ei luppoaikaa ole :D
 
Käsitöitä valmistuu harvakseltaan, mutta en ole ehtinyt tänne niitä päivittelemään. Kaivelin kuvakätköistä vanhoja juttuja, joita esittelen muutamassa erässä ja sen jälkeen laitan vasta uusia asioita näkyville.
 
Viime vuonna tempaistiin Villasukkia Vaasalaisvauvoille. Oma saldoni oli 5 paria vauvansukkia. Malli on lasteni 91-vuotiaan isoisoäidin, nämä sukat pysyvät todella erinomaisesti jalassa!
 
Malli: Momman
Koko: NB
Lanka: turkoosi ja lime-turkoosi Drops Alpaca,
keltaiset Lanett, pinkit (yllä ja alla) Sisu

Viime vuoden alussa vietettiin Neiti S:n paapan syntymäpäiviä sekä isoisoäidin 90-vuotissyntymäpäiviä (Jannu S ei siis ollut vielä silloin syntynyt). Vaikea keksiä aikuisille ihmisille lahjaa, joilla on jo kaikkea. Kävin ostamassa Hemtexistä siniset sisustustyynyt ja painoimme itse eri kankaalle Neiti S:n jalanjäljet. Ompelin kaitaleet kiinni valmiisiin tyynynpäällisiin.



Vuoden 2012 Halloweenin lähestyessä sain kaverilta hätääntyneen viestin. Hän ei ollut löytänyt lapsensa Halloween-asuun sopivaa oranssia kravattia. Hän halusi, että pojalla on samanlainen kravatti kuin isällään. Tuumasta toimeen, kravatti kasaan ja postiin. Halloweeninä paljastui, että he menivät naimisiin ja sulhaspojalla oli tämä kravatti kaulassaan.
 

Tästä pussukkasetistä mulla ei ole hajua, kenelle olen tämän tehnyt. Oliko se sinulle, Armas serkkusein?? Malli sama vanha Tildan pussukka.
 

Viime vuoden äitienpäiväksi pitin keksiä jotain nopeaa, yksinkertaista ja sellaista, mihin 1-vuotias voi osallistua. Ei kun taas kankaanpainantahommiin. Tämän idean olen nähnyt jossain, ei harmainta haisua, että missä. Mutta nämä ovat mun mielestä tosi kauniit. Siinä on kassit äidille (kyllä voi itelleen tehdä lahjan), mummulle, mummille ja mommalle (isoisoäiti). Nuo valmiskassit olivat painajainen. Kyllä kirosin. Maksat pusseista jonkun kaks euroa kipale ja sitten saat ommella ite ne uudelleen. Suoraompeleella ommeltu, ei päättelyitä päissä, ei huolittelua.
 
 
Järjestimme Vaasan Kaupunginkirjastolla Neulekahvilamme UFO (unfinished objects)-näyttelyn (viime kesänä??). Jotenkin mulla oli hyvin vahva fiilis siitä, että näyttely keskittyi minun ja Hedelmäpommi ja murot-blogin Milenan keskeneräisyyksiin. Nuo Milenan pupusukat olivat ehkä parhaat...toisen sukan pupuilta puuttuivat silmät :)

 
 Murheenkryyni ympyräjakku...
 

 Miehen siskon synttärilahja, vuosimallia 2010? 2011?


Keväällä -13 olin Vaasa-opistolla rasioiden valmistuskurssilla. Teimme tällaiset hatturasiatyyppiset säilytysrasiat. Tämä oli ihan hauska kurssi. Tämän rasian tekemiseen ei käytetty ollenkaan neulaa ja lankaa. Työvälineet olivat sakset ja liima.
 
 
 
Meillä oli joulukuussa EPO-ryhmän (paikallinen ompeluryhmä) joulukalenteri, jossa arvottiin joka päivä jollekin luukun sisältö. Itse tein tällaisen joulukalenteriluukun, mutta en saanut mitään. Huono arpaonni. Aina. Nämä ommellut rasat olivat viime talven hitti eri omepluryhmissä fb:ssa. Tein sitten itsekin ja otin kaavan omista nahkarukkasistani. Kangas on Nanson joustofroteeta, vuori valkoista fleeceä. Täytyy tunnustaa, ettei ollut minun juttuni.  Käytän ihan mielelläni neulottuja tai nahkaisia talvikäsineitä. Joulupallo tehty Arnen ja Carlosin kirjan ohjeella. Puusydän ostettu.
 

Joulukalenterissa näppejään nuolemaan jääneet tekivät ringin, jossa arvottiin kaikille pari kenelle tehtiin lahja ja toinen jolta saatin lahja. Itse tein taas tällaisen Tilda-pussukan. Mutta oma onneni ei ollut tällä kertaa yhtään parempi. Paketti oli lähtenyt minulle, mutta en milloinkaan saanut sitä - thanks postipate, olet sankarini.
 


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Himmelihulluus

Olen aina pitänyt himmeleitä kauniina ja jotenkin taianomaisina. Meillä ei ikinä lapsuudenkodissani himmeliä ollut, joten en edes tiedä mistä kiinnostus himmeleitä kohtaan on peräisin.
 
Pari vuotta sitten muuttaessamme nykyiseen kotiimme, äitini teetti meille tupaantuliaislahjaksi ison himmelin. Se on siitä lähtien keikkunut olohuoneen katossa - kesät ja talvet.
 
Vaasa-opistossa oli loppuvuodesta viiden kerran himmelikurssi, johon päätin osallistua. Päätin tehdä yhden himmelin mustista muovipilleistä. Niinpä niin ja joopa joo.. yhteenhän se taas jäi. Homma nimittäin lähti lapasesta. (Ylläri..)
 
Ensimmäisenä tein mustista mehupilleistä Olkikristalli-himmelin. Kirjassa malli on tehty ohuimmasta osasta olkea, joten malli on siro, herkkä ja pieni. Mehupilli on 4 mm paksua, joten mittasuhteita täytyi kasvattaa. Lyhyet pillit ovat 1/3 mehupillistä ja pidemmät pillit  2/3 mehupillistä.  Tein kaksi kerrosta vähemmän (siis 1 levenevä ja 1 oheneva kerros) kuin ohjeessa on.
 
Aika iso siitä tuli, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska himmeli tulee 275 cm korkeaan huoneeseen.
 
Ohje: Olkikristalli / Himmeli - Eija Koski
Materiaali: 4 mm mehupilli
 
Toisena tein tyttären tulevaan huoneeseen Askeettisen himmelin kukkakuvioisista paperipilleistä. Paperipillit ovat Teippitarha-verkkokaupasta. Koska pillit olivat kuviollisia ja paksuja, halusin mallin olevan yksinkertainen ja suurensin ohjetta hieman. Tämä himmelihän tehdään aivan samalla ohjeella kuin Olkikristallikin - tässä ohjeessa vain kaikki pillit ovat yhtä pitkiä.
 
 
Ohje: Askeettinen himmeli / Himmeli - Eija Koski
Materiaali: 8 mm paperipilli
 
Muiden värkkäillessä olkihimmeleitä, pitihän minunkin sitten ostaa rukiinolkea. Jannu S:a imettäessäni jouluvalotähtien palaessa ikkunoissa aloin miettiä, miten oljesta saisi tehtyä tähden. Lisää imetystä ja tähtien tuijottelua. Sitten piti lähteä testamaan tähteä oljesta. Onnistui! Alkuun näytti siltä, ettei sitä saisi pysymään kasassa millään. Tästä tuli tällainen roikkuva joulukoriste. Luonnollisesti olin imarreltu, kun muut kurssilaiset halusivat tehdä samanlaiset, kuvasivat tähteä ja pyysivät ohjetta :)
 
 
Ohje: Oma
Materiaali: rukiinolki, paksuin osa oljesta
 
Kurssi loppui, vuosi vaihtui ja tarvittiin syntymäpäivälahja itsetehtyjä lahjoja arvostavalle ihmiselle. Halusin tehdä Olkikristallin rukiinoljen ohuimmasta osasta sen herkkyyden ja kauneuden vuoksi. Tarvittiin muutama ilta (ja puoli yötä!). Olki materiaalina on hieman erilaista käsitellä, kuin muovinen pilli - erityisesti, kun olki on ohuen ohutta.
 
Tämä on niin kaunis!
 
  
Loppuun vielä kuva molemmista Olkikristalleista vierekkäin. Mustassa siis 8 kerrosta ja olkisessa 10 kerrosta. Musta näyttää olkisen vierellä hieman kömpelöltä...
 

Ps. Mulla on kolme toteutettavaa Himmeliä vielä mielessä.

torstai 13. helmikuuta 2014

Pienten asialla

Tervetuloa uudet lukijat! Taas on edellisestä postauksesta vierähtänyt aikaa aivan liikaa. Ei vain ehdi. Tai jos ehtii, ei jaksa.
 
Pää pursuaa suunnitelmia, mutta aika niiden toteuttamiseen on vähäistä. Olen tällä hetkellä Vaasa-opistolla tilkkutyökurssilla tekemässä Neiti S:lle päiväpeittoa. Myös muita pikkujuttuja sieltä on luvassa. Niistä enemmän, kun valmistuvat.
 
Viime syksynä Saumanvaralaiset järjestivät huutokaupan Roosanauha-kampanjaa kartuttaakseen. Silloin en ehtinyt ommella mitään, mutta osallistuin huutamalla. Huutokaupan tuotto oli yli 6000€!! Huikeaa! Nyt on uusi projekti meneillään syöpää sairastavien lasten ja nuorten hyväksi. 
 
Seuraava teksti on lainaus Piilo-lastenvaatekirpputorin fb-sivuilta: 
 
"Ompeluryhmä Saumanvara tempaisee jälleen hyvän asian puolesta!

Lauantaina 15.2. vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää. Saumanvaralaiset haluavat olla mukana pienten asialla suurella sydämellä omalla hyväntekeväisyyshuutokaupalla. Ompelemme, neulomme ja virkkaamme tuotteita huutokaupattavaksi.
Huutokaupan tuotto lahjoitetaan suoraan Sylva ry:lle, joka on vuonna 1982 perustettu syöpää saira
stavien lasten ja nuorten valtakunnallinen yhdistys.

Huutokauppa järjestetään lastenvaatekirpputori Piilon facebook-sivuilla. Huutokaupalle tulee oma kuvakansio, johon huutokaupattavat tuotteet ladataan perjantaina 14.2. Huutokauppa käynnistyy lauantaiaamuna 15.2. kello 9 ja tuotteita voi huutaa kello 21:een saakka. Jokaisen tuotteen lähtöhinta on vain 5 euroa.
Ensimmäinen huuto on korotettu ja korotuksen minimisumma on 1 euro. Huutokaupassa on käytössä niin sanottu viiden minuutin sääntö.
Huutaja maksaa voittosumman suoraan Sylva ry:n tilille ja esittää tuotteen tekijälle sähköisen kopion maksukuitista. Tuotteen tekijä postittaa tuotteen suoraan ostajalle neljän arkipäivän sisällä ja maksaa postikulut omasta pussistaan. Tarkemmat ohjeet maksuun ja muihin huutokaupan käytännön asioihin liittyen tulevat esille huutokauppakansioon.

Tule mukaan huutamaan uniikkeja käsitöitä! Tehdään yhdessä hyvää isolla porukalla!

ps. Tätä viestiä saa jakaa!"

Nyt en kertakaikkiaan pystynyt ohittamaan tätä projektia. Kävin kaivelemassa kangaskaappeja. Olisi löytynyt montakin hyvää kangasta ja ideaa, mutta todellisen löydön tein puuvillapinostani. En edes muistanut omistavani tällaista kangasta.
 
Kangas on "Lilla Hjärtat", jonka on Tampellalle suunnitellut Berit Woelfer vuonna 1980. Ajattelin tehdä jotain muuta, kun trikoovaatetta, koska sitä näkyi huutokohteissa paljon.
 
Malliksi valitsin Mekkotehtaan Alviinan. Koko on 86-92 cm. Pääntielle, olkaan ja hihan pituuteen tein muutoksia. Neiti S on kokoa 92 cm ja pitkäselkäinen, joten hänen päällään mekko näyttää tosi lyhyeltä. Polvekenauhat taskujen reunoihin ja hihansuihin laitoin, ettei mekko olisi ihan tylsä.
 
Minusta tästä tuli aika söpö. Toivottavasti myös jonkun muun mielestä ja se huudetaan jollain muulla summalla kuin 6 €:lla.... :)
 
 


Malli: Alviina, Mekkotehdas (muokattu)
Koko: 86(-92) cm
Kangas: Lilla Hjärtat, Berit Woelfer, Tampella 1980, puuvillaa

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ompeluhaaste: Haasta itsesi

Olen innostunut, kun käsityöt ovat nykyään muotia. Lähes koko ikäni olen ollut niitä harvoja omassa ikäryhmässä, joka on ollut kiinnostunut käsitöistä. "Uusi" ilmiö ovat sosiaalisen median käsityöryhmät.. niitä siis seuraan suurella hämmästyksellä. Suuresti ihastuttaa, mutta joskus myös pienesti vihastuttaa. Vertaistukea, inspiraatiota, kannustusta, neuvoja ja ohjeita on saatavilla nopeasti. Sen pienoisen ärtymyksen nostaa välillä pintaan se, että nykytrendi näyttää olevan, ettei mitään tietoa (esim. kaavojen etsimistä) kannata etsiä itse, vaan laitetaan kysymys ilmoille: "Mistä löytyy housun kaavat?" ja jo on kymmenen innokasta tekemässä työn puolestasi. Tästä ei pidä nyt kenenkään vetää hernettä nenäänsä. Taidan vain itse olla kolmekymppisenä pudonnut tästä junasta, kun omasta mielestäni mielenkiintoinen vaihe uutta työtä aloittaessa on juurikin se sopivan kaavan metsästäminen.
 
Olen seurannut sivusta SaVaWay-ompeluhaasteita. Ja toivonut ehtiväni itsekin joskus osallistumaan. Pari kertaa osallistuin mieheni innostamana - hän hoiti lapset nukkumaan.  Ensimmäisessä liikuttiin teemalla Movember. Tein oman movemberini - irkkuviikset. Oikeasti en oikein pidä viiksistä, mutta toisaalta niissä on jotain tosi söpöä. Kangas tähän pipoon on vanhan takin irtovuori, jota en oikeastaan ollenkaan käyttänyt. Se on tosi ohutta fleeceä. Tämän talven pikkupakkasille ollut oikein oiva valinta. Tässä työssä nyt ei oikeastaan ollut mitään haastetta, jos teknistä toteutusta ajattelee. Mutta pääsinpä ompelemaan ja osallistumaan. Viikset applikoitu, oranssi trikoo kiinnitetty ennen ompelua liimaharsolla kiinni.

Ensimmäisen haasteen jälkeen oli helpompi lähteä mukaan toiseen. Vieläpä, kun teemana oli ylläripaketti. Ylläripaketin sai tällä kerralla tilata Mussukoilta. Sormet syyhyten sai odotella aamua, jolloin paketin sai avata. Sieltä paljastui vihreää tähtitrikoota. Täydellinen ajoitus kerrankin. Neiti S:n tanssiesityksessä toivottiin lapsille teemaväriksi vihreää. Olin jo kääntänyt kangasvuoret ylösalaisin, mutta sellaista jouluista vihreää ei tietenkään löytynyt - enkä viitsinyt lähteä tällä kertaa ostamaankaan. Kangas pesukoneeseen ja pannuhuoneeseen kuivumaan, että ehtisi ajoissa kuivua illaksi.
 
Ensimmäinen haastava tilanne oli keksiä malli, johon kangaspala riittäisi. Varastoissani ei ollut mitään sopivaa yksiväristä, enkä halunnut yhdistää siihen punaista tai harmaata peläten liian jouluista ulkonäköä. Halusin yksinkertaista, mutta sellaista, jossa on jotain. Viime vuoden Ottobressa oli jäänyt huomaamatta Talvikki-kaava, jossa malli ei kankaan takia ollut oikein päässyt oikeuksiinsa. Tähänkin työhön olisin halunnut kaarrokkeen ja hihansuut yksivärisellä, mutta sitä sopivaa ei siis omasta kaapista löytynyt. Toinen hyvä ylläri, kangasvarastojen kätköistä suoraan syliini putosi juuri sopivan sävyistä resoria 10 cm levyinen pala. Wuhuu.
 
Haasteessa ompeluaikaa oli kaksi tuntia. Aika kauan meni leikkausvaiheeseen, kun sai tosissaan miettiä, miten kankaan saa riittämään niin, että tähdet ovat joka paikassa oikeaan suuntaan. Ompelu sujui ja eteni moitteetta, mutta en silti saanut kahta tuntia riittämään. Mekko valmistui 1,5 h myöhässä, vaikka on ihan yksinkertainen ja työ sujui mukavasti. Nyt on leidillä mekko, millä esiintyä.
Kaava: Talvikki, Ottobre 6/12
Koko: 86 cm
Kangas: Raitatähdet jersey
 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Blogihiljaisuuden syy

 
Taas on pässyt tovi vierähtämään viimeisestä postauksesta. Uskokaa tai älkää, mutta käsitöitä olen ehtinyt tekemään. Meille syntyi loppukesästä ihana pieni pojanpallero, Neiti S:n pikkuveli. Tyytyväinen ja rauhallinen kuin mikä, isäänsä tullut. Lapsukaisten ikäero on puolitoista vuotta, joten kyllä tässä päivisin tuntee tekevänsä koko ajan jotain.
 
Ennen Jannu S:n syntymää oli jossain lehdessä tehty kansallispukukankaasta lapsen puku. Siitä inspiroituneena päätin tekeväni samankaltaisen. Tilasin Vuorelmalta Etelä-Pohjanmaan pukukangasta 30 cm palan. Halusin pukuun kuitenkin oikean tyyliset kaulukset ja kaksirivisen napituksen sekä pisteenä i:n päälle helavyön. Kansallispukukankaan riittävyys meni aika tiukille..siltä olisi välttynyt, jos olisi etukäteen tarkistanut kankaan leveyden. Kukapa niitä nyt tarkistaisi? Housuosa on myös villakangasta. Liivi ja housut ovat siis ommeltu yhteen ja takana on vetoketju. Paita on erillinen alla, ja siinä on napitus edessä.  
 
 

Minäkö helluunen? Notta tuata tietysti oon.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Mekko ompeluhaasteena

Facebookissa on eri ompeluryhmissä järjestetty erilaisia ompeluhaasteita, joissa annetaan tietyt vaatimukset, joiden puitteissa tuleva ompelutyö suunnitellaan. Päätin ensimmäistä kertaa osallistua pienemmän, paikallisen ompeluryhmän ensimmäistä kertaa järjestettyyn ompeluhaasteeseen, jossa osallistumisaika oli koko päivä, eikä vain tietty kellonaika.
 
Etukäteen saatiin väriksi keltainen. Johan nyt toki se sopi minulle enemmän kuin hyvin. Keltaista löytyi kaapista aika paljon. Muitakin värejä sai käyttää, mutta keltaisen tuli olla pääväri. Kankaat sai pestä etukäteen ja kaavat piirtää etukäteen. Lauantaiaamuna, kun ompeluhaaste käynnistyi, saimme vielä kaksi lisätehtävää työhön. Työstä tuli löytyä nappi ja jotain kierrätettyä.
 
No. Minähän suuruudenhulluuksissani olin ajatellut väkertää neiti S:lle mekon ja tulokkaalle haalarin samasta keltaisesta velourista ja niihin sitten applikoidut kuvat. Siis samana päivänä. Hahhah....(tähän väliin sopisi vanhoista Pekka Puupäistä Pätkän nauru).
 
Työ aloitettiin kuvaamalla kankaat ja ompelutarvikkeet, joita työssä tultaisiin käyttämään ja lisäämällä ne facebookiin (ettei kukaan ole ottanut varaslähtöä ja aloittanut jo tekemään työtä). Kuvassa keskellä kankaat, jotka olivat varmasti tulossa työhön ja molemmilla reunoilla jos jotakin lisähärpäkettä, joista en vielä osannut päättää mikä sopisi työhön. Kierrätetty juttu vähän sekoitti hetkellisesti pasmoja. Olin ajatellut, että toinen lisätehtävistä olisi tasku.
 
                                    

Neiti S tykkää kovasti linnuista, joten halusin tehdä lintuja mekkoon. Olen ostanut joskus kaupasta sellaisen tyttöjen "puuhakirjan" jossa eri sivulle piirretään aiheen mukaisia asioita. Siellä on huippuhienoja piirroksia ja nämä linnut on matkittu sieltä, samoin puu toisesta kohdasta. Yksinkertaistin piirrosta, jotta applikoinnista ei tulisi kauhean monimutkainen. (Taas Pätkän naurua).
 
Mies lupasi lähteä neiti S:n kanssa ostoksille, jotta äiti saisi ommella rauhassa. Olin koneet laittanut valmiiksi jo edellisenä iltana ja kaikki oli muutenkin järjestyksessä ja ompelujärjestys suunniteltuna. Ompelu sujui ongelmitta ja sujuvasti. Harvoin näin. Mutta silti. S-e e-t-e-n-i n-i-i-n h-i-t-a-a-s-t-i. Mies ja lapsi palasivat shoppailukierrokseltaan oltuaan siellä hyvän aikaa, mutta minätyttö se vaan applikoin, applikoin ja applikoin. Sainpahan tehdä sitä sydämeni kyllyydestä. Ei sillä, ettenkö pitäisi siitä hommasta. Mukavaahan se on, mutta meinasi jo käydä jaksamisen päälle. Sisällä oli 25 astetta lämmintä ja tuolilla hankala istua, kun vauva jo painaa mukavasti.
 
Toiseen lintuun (kirsikkakuvioinen) tuli kangas kirpparilta ostetusta Name It:n vanhasta mekosta. Napit ovat mummuni jäämistöä, ja taisi niistäkin ainakin joku olla käytetty, kun lankoja oli jäljellä.  
 
Tässähän vierähti mukavasti koko päivä. Ei toivoakaan, että olisin ehtinyt/jaksanut vielä vauvan haalarin väkertää. Se jääköön toiseen päivään. Lopputulos: väsynyt, mutta onnellinen. Siitä tuli hyvä.

 
Malli: Speedy Girl, Ottobre Design 3/13, hihaa pidennetty
Koko: 92 cm
Materiaali: velour, trikoopaloja
Muuta: rutkasti kärsivällisyyttä ja istumalihaksia

lauantai 3. elokuuta 2013

Kesäkassivaihto 2013

Innostuin alkukesästä  ilmoittamaan itseni kesäkassivaihtoon. Ideana siis, että ringin vetäjä jakaa jokaiselle parin, jolle kesäkassi valmistetaan. Sitten itse saa taas kassin joltakin muulta.

Kesäkassi 2013 -vaihto
Aloin heti parin tiedot saatuani suunnitella hänelle kassia. Lempivärejä hänellä oli ruskea, keltainen ja valkoinen. Into piukkana löysinkin heti kankaan ja mallikin oli mietittynä kirjasta Laukkuhullun ompelukirja. Vaan sittenpä ne kankaat jäi lojumaan tuolille, eikä oikein huvittanutkaan.. jotenkin kankaan ruskea väri oli liian tumma ollakseen kesäkassi ja tehostekankaatkin näytti ihan pliisuilta. Tässä vaiheessa olin tietysti jo miettinyt ihan liian kauan ja aika alkoi olla vähissä.
 
Päätin vaihtaa mallia samaisen kirjan toiseen malliin, kääntökassiin, jota muuttelisin pikkuisen. Innokkaana kangaskauppaan etsimään kolmea erilaista kuviollista kangasta, jotka sopivat yhteen. Jepjep. Muutama tuskanhienpisara siinä tuli vuodatettua. Kivaa ruskeaa kuviollista kangasta. No ei ole. Kivaa kuviollista keltaista kangasta. Sitä ei ainakaan ole. Suhasin Eurokankaan ja Sinooperin väliä miettiessäni sopivia yhdistelmiä.
 
Päädyin sitten sellaiseen kivaan ruskeaan kuviolliseen kankaaseen, jonka mietin myös olevan aika tummaa kesäksi. Ostin kuitenkin. Keltaisen kankaan otin Sinooperista Tilda-kankaista. Punainen oli Eurokankaan pilkkukangasta (oon ostanut viimeisen vuoden aikana ihan luvattoman paljon pilkullisia kankaita). Tarvitseeko edes sanoa,  että ostin sitten omaan jemmaan sellaisen muovikassillisen kankaita. Kotona se ruskea kangas näytti yksinään hyvältä, mutta ei sopinut kokonaisuuteen. Epätoivo alkoi jo vallata mieltä. Kangaskaapille kollaamaan ja sieltä löysin kaverilta ostetun ruskean kukkakuvioisen kankaan. Muistaakseni Virosta ostettua. Tämä viimeinkin sopi ajatuksiini.
 
Kankaat leikkuuseen ja kasaukseen, siinä ei kauaa nokka tuhissut. Keltaisessa puolessa kankaassa on kiinnitettynä tukikangas. Ruskeassa puolessa kankaan alla on vanu. Hihnat mua jäi hieman harmittamaan. Ohjeessa ei ollut laitettu niihin tukikangasta, enkä sitten minäkään laittanut, että sain niitä hieman höyrytettyä tuollaisiksi vinoiksi. Aika ohuet ovat (siis kestämisen kannalta). Molemmin puolin askartelinpaskartelin napeiksi tuollaiset pienet puusydämet, jotka kiinnitin jollain juuttinarulla. Tähän sinapinkeltaiseen puoleen lisäsin rypytystä tuohon keskikohtaan.





Opin työkaverilta, miten tekstiä saa siirrettyä kankaalle kynsilakanpoistoaineen avulla, ja halusin kokeilla tätä tekniikkaa käytännössä. Tein siis vielä kolmannen kassin - puuvillakankaisen varakassin, johon siirsin tekstiä. Tätä täytyy kokeilla vielä jatkossakin ja tehdä pesukokeilut. Nyt mulla ei ole hajuakaan, kestääkö tuo teksti pesua. Koneessa oli hivenen paksu lanka ja neula, joten kassin reunat vähän rumasti rypyttyvät, mutta siinä kohdassa ei ollut aikaa ruveta niitä vaihtamaan. Lisäsin pussiin teetä - omaa lempiteetäni, jota näin myös hänen aikaisemmassa postauksessaan olevan, eli African Rooibosia (jota Mma Ramotswekin aina juo). Lisäksi laitoin salmiakkia kiperiin tilanteisiin ja nappasin lankahyllystä yhden lankakerän mukaan, koska huomasin parini olevan samanlainen "neulefriikki" kuin olen itsekin. Parini blogi löytyy täältä: http://handmadebypia.wordpress.com/2013/07/03/kesakassi-vaihdon-ihanuus-3/ 


No sitten siihen toiseen aiheeseen, eli saatuun kassiin. Eräpäivä meni, milloin kassit piti lähettää ja omaa kassiani ei ruvennut kuulumaan. Vaihdon järjestäjä laittoi viestiä, että kassi on jo matkalla - joten olin päivä päivältä huolestuneempi, kun pakettia ei alkanut kuulumaan. Meille on viimeisen vuoden aikana tullut tosi paljon muiden ihmisten postia, joita sitten olen kiikuttanut takaisin postiin tai lenkillä oikeisiin laatikoihin. Mieleen hiipi epäilys, että siellä on nyt minun kassini jollakulla muulla, joka ei jaksa sitä kiikuttaa takaisin postiin.
 
Aikani hötkyiltyäni, sain viestin, että kassi on tulossa vähän myöhässä. Ja niinhän se sitten tulikin :) Ilon päivä koitti, kuoresta paljastui juuri minun näköiseni kassi. Ai että, miten rakastankaan tällä hetkellä mustavalkoista yhdistelmää. Ja tuo violetti sopii vuoriksi niin hyvin, se kivasti pilkistää tuolta sisältä. Kiitos Sannille!

 
Kesti hetken, ennenkuin tajusin, millä kaavalla tämä on todennäköisesti toteutettu. Muovikassin kaavalla :) Ylihauska idea ja tuo sopivasti syvyyttä kassiin. Tosi hyvän mallinen! Kassi on siitä hetkestä ollut käsilaukkunani. Kassista löytyi myös teetä.

 
Lyhyesti ja ytimekkäästi todettakoon: Tykkään!